Sotaharjoitusta, lintuja, lauluja

Täydellinen päivä. Kävin katsomassa uuden näytelmäni harjoituksia, palasin Ateneumiin näyttelyn avajaisiin ja riensimme Musiikkitalon konserttiin kuulemaan kaunista laulua.

Onneksi lähdin junalla. Räntäsade muuttui jo Tikkurilan jälkeen tiheäksi lumipyryksi. Tampereella valkeat kinokset. Juhlavaa ja talvista. Kahlasin Komediateatteriin. Siellä kaimani Raipia ja Tuukka Huttunen näyttivät, mihin olivat päässeet näytelmäni Päämäärä Tuntematon harjoituksissa. Ensi-ilta on ensi viikon torstaina.

Näytelmä antaa uuden näkökulman tähän Tuntematon-buumiin. Kuinka Väinö Linnan Sotaromaani alkuaan syntyi? Prosessi oli varsin ainutlaatuinen kirjallisuushistoriassa. Tuukka joutuu yksin hikoilemaan kokonaisen kollektiivin osuuden. Kirjailija ja hänen kaverinsa ja romaanihenkilönsäkin esiintyvät näytelmässä. Notkeasti poika harppaa henkilöstä toiseen, ihme mies.

Tuntemattoman sotilaat ovat maan tunnetuimpia sotilaita, julkinen huomio kiinnitty ylivoimaisesti henkilöihin ja heitä esittäviin näyttelijöihin. Taustalle on jäänyt itse kirjailija, kaiken alkuun panija. Hänen kamppailuunsa ja sotaansa näytelmä keskittyy.

Näin ensimmäisen puoliskon, joka näytti todella hyvältä ja lupaavalta. Mitä tästä vielä kehittyykään. Panu Raipia on ohjaajana käyttänyt kuvia, äänimateriaalia, videota ja kekseliästä lavastusta monipuolisesti, iskevästikin. Ei huolta lopputuloksesta, teksti tuntuu saavan paljon lisäulottuvuuksia. Toinen asia mihin saakka se kantaa. Nyt ainakin usko vahvistui.

Pidettiin harjoituksen päälle lehdistötilaisuus, jossa näytettiin pari katkelmaa esityksestä ja kerrottiin kommentteja. Toimitusjohtaja Teemu Ojala avasi tilaisuuden. Paikalla vajaat kymmenkunta toimittajaa, mukana jopa Jyty-lehden edustaja Vilho Rajala! Saatiin hernesoppaa ja vanikkaa torstaiseen armeijatyyliin. Siitä vaan kohti ensi-iltaviikkoa.

Tyytyväisenä kolkuttelin takaisin Helsinkiin, ja ehdimme sopivasti kello viiden aikaan Ateneumiin ihailemaan von Wright-veljesten lintu- ja maisemamaalauksia. Niitä on valtavasti, kuinka ehtivät niin vimmatusti maalaamaan? Anna Zigure seurueineen tavattiin ja muitakin, Punaisen meren matkatoveri Satu Tiivola ja ahkeraksi tv-kommentaattoriksi ryhtynyt Jukka Valtasaari. Anna kiitti parin päivän takaisesta blogistani. Hirveästi väkeä oli kuuntelemassa Jan Vapaavuoren näyttelyn avausta.

Atskista Musiikkitaloon, missä Open Voice -kuoro (musiikinopettajista koottu) lauloi aivan ihastuttavasti Eino Leinon parhaisiin runoihin sävellettyjä lauluja. Mikä voi olla kauniimpaa kuin kauniit naiset laulamassa kauniisti kauniita lauluja? Koreografia oli liikkuvaa ja kekseliästä, ohjelmisto täyteläinen.

Viimeistelimme huippupäivän Maxillissa, missä Marja nautti herkullista siikaa ja minä aivan huippuherkullista härkäcarpaggiota. Ei paremmin voisi päivää enää viettää. Paitsi tietysti kirjoittamalla, mikä tässä kaiken aikaa polttelee. Huomenna kirjamessuille

26.10. 2017