Matkalla Kyröstä Helsinkiin poikettiin Hämeenlinnan kirjastoon, missä pidettiin sessiota Larin-Kyöstin ja Leinon suhteista. Järjestäjänä edellisen runoilijan nimikkoseura, puheenjohtajana Reima T.A. Luoto ja keskustelukumppanina Juhani Niemi, Larin-Kyöstin elämäkerran kirjoittaja.
Mukavaa juttelua pienen yleisön edessä näin pyhien aattona. Kaksi Hämeenlinnassa koulunsa käynyttä runoilijaa, saman aikakauden tekijöitä, toinen lyhytikäinen, toinen eli pari vuosikymmentä vanhemmaksi. Yhtymäkohtia ja eroja siinä keksittiin Juhanin kanssa. Kumpikin oli aikanaan suosittu, kummankin runoja sävellettiin ahkerasti, Leinon enemmän. Larin-Kyösti puolestaan sai enemmän käännöksiä Euroopassa. Unkarissa hänet tunnettiin kovin hyvin, Leino puolestaan Virossa. Nyttemmin on tullut Leinon runojen uusi saksannosvalikoima.
Näyttelijä Matti Nurminen oli katsomossa, hän on esittänyt Larin-Kyöstiä teatterissa ja tulkinnut hänen runojaan. Muutama muukin tuttu oli ponninut paikalle. Juhani on nostanut Larin-Kyöstin merkitystä elämäkerrassaan, minäkin pidin häntä lähinnä semmoisena kevätrallatusten kirjoittajana. Hänen tuotantonsa on laaja, runojen lisäksi romaaneja ja näytelmiä. Varjoon jäi kuitenkin, erakkoluonne, Oulunkylän hiljainen poeetta.
Pyhänä täällä oli Marjan suvun ohjelmaa. Menimme Kaupungintaloon kuulemaan Latvian ja Suomen yhteistä juhlakonserttia. Molempien maiden itsenäisyyttä juhlistettiin, vaikka Latvia viettää varsinaista juhlaa vasta ensi vuonna. Kaunis on sali ja kaunista laulua kuultiin.
Latvian kansalliskaartin Big Band esiintyi, Kadettiupseerien mieskuoro ja Latvialais-suomalainen kuoro esittivät kansanlauluja, isänmaallisia lauluja ja lopuksi peräti Finlandian. Kohottava konsertti. Sen jälkeen Latvian suurlähetystö tarjosi kuohu- ja muita viinejä aulassa. Hei siitä vinkki Musiikkitalolle: tehkää perässä, tulee hyvä jälkifiilis konsertista.
Siirryttiin Sirkka Norhan johdolla ravintolaan Senaatintorin varrelle ja kuultiin omalla joukolla hänen esityksensä Volmar Into Nyströmin vaiheista jääkärinä ja vapaussoturina. Nuorena kuollut Volmar oli Marjan isosetä, hänestä tiedettiin varsin vähän suvunkin piirissä ennen Sirkan tutkimuksia. Mukana kaikki sisarukset, Kari ja Sirkku puolisoineen tulivat pikakäynnille Turusta.
Hiljaiset pyhät painuivat harmaina mailleen. Käynnistelin taas Kiantoa ja luin Pentti Linkolan elämäkertaa, joka on konkreettisessa yksityiskohtaisuudessaan erinomaisen antoisa ajankuvaus. Henkilökin siinä vähitellen kasvaa. Tutkin myös, miksi Mannerheim joutui eroamaan toukokuussa 1918 vasta luomansa armeijan johdosta. Jägerskiöld sen selvitti Mannerheimia puolustaen, pitäisi katsoa mitä uudemmat tutkijat kirjoittavat.
Äsken Chelsea voitti ManUn 1-0, hyvä matsi. Vielä tihkuu kommentteja Tampereen teatterimenestyksestä. Huomenna lähdettävä kirjakiertueelle Etrelä-Savoon kustantajan kyydissä.
Vainajia muistettu, käyty hautausmailla Hämeenkyröstä lähteissä ja täällä Malmilla, Marja vaelsi lisäksi Hietaniemessä sukunsa haudoilla. I. K. Inhalle oli tuotu lyhty.
5.11. 2017