Armoitettu arvostelu

”Aivan saatanan perkeleen hyvä esitys.”

Voiko teatteriarvostelu kulttuuriosastolla alkaa näillä sanoilla?

Kyllä vaan voi. Sen osoitti Matti Kuusela tänään Aamulehdessä. Tässä tapauksessa ehdottomasti tyyliin sopiva sanamuotoilu – kun kyseessä on Väinö Linna ja hänen elämänvaiheensa kuvaus Päämäärä Tuntematon Komediateatterissa.

Olen muutenkin ällikällä Kuuselan kritiikistä. En ole moista koskaan lukenut. Panu Raipian kanssa olemme tässä viestitelleet, ja muutama on onnitellut. Uskomattomalta tuntuu edelleen.

Joskus vain käy niin, että näytelmä joka tuntuu ennakkoon ihan kelvolliselta ja kaikin puoli kestettävältä, saakin äkkiä siivet selkään.

Toivomme vain, että raisu kritiikki herättää katsojat ja vähän laiskasti käynnistynyt kysyntä Komediateatterissa vilkastuu. Kuuselahan ennusteli monen vuoden menestystä. Toivomme hänelle selvänäkijän lahjoja.

En nyt ryhdy suurempia spekuloimaan, kuten poliitikoilla on tapana lausahtaa. Olen hiljaa ja ihmettelen täällä Helsingin hiljaisuudessa. Kaipa sen koko jutun esiin saa Aamulehden verkkosivuilta tai jostain, Heli Helminen sen näytti laittaneen Facebookiinkin. Onhan se lajissaan harvinaisuus ja sitä paitsi loistavasti ja innoittuneesti kirjoitettu. Aniharvoin jos silloinkaan kriitikko yltää moiseen suoritukseen. Ja harvoin näyttelijäkään. Onhan tämä ennen kaikkea Tuukka Huttusen juhlaa, nuoren kaverin kertakaikkinen läpilyönti.

Sanoin hänelle ensi-illassa, että nyt voisi toistaa Edvin Laineen murjaisun Veikko Sinisalolle, kun tämä oli selvittänyt suuren kuolinkohtauksen konekivääri sylissä Tuntemattoman sotilaan filmauksessa: ”Veikko, nyt sinä ponkaisit kerralla tähtiluokkaan!”

Eipä tule enempiä mietteitä mieleen. Nautitaan nyt viiden tähden täysosumasta, kun semmoinen harvinaisuus kerrankin kohdalle osuu.

4.11. 2017

Ensi-illan huumaa

Olihan tunnelma korkealla eilen Tampereen Komediateatterissa. En ihan tällaista odottanut. Spontaanisti pomppasivat pystyyn ja hurrasivat, kun Tuukka Huttunen lopetti monologinsa tuohon tunnettuun: ”Aika velikultia.” (Ei sentään henkilökultia, kuten Pitko lehdessä ehdottaa.) Veteraanit tuijottivat meitä jämerästi seinältä.

Tuttua teatteriväkeä ja muuta yleisöä rynni juhlatalon lämpiöön. Tämä alkoi vaikuttaa melkein tapaukselta. Salmelais-näytelmän tuottajat Ikaalisista, Minni ja Matti Huusari olivat sekä Hellaa näytellyt Vilma Tala. Ja Hämeenkyrön teatteritirehtööri Kauno Perkiömäki. Esikoispalkinnosta kisaava Marjo Saarinen, entisiä oppilaita kuten myös teatterin toimitusjohtaja Teemu Ojala. Timo Malmi neulasi ruusun rintaani heti eteisessä, näkyi myös Pirkkalaiskirjailijoiden nykyinen puheenjohtaja Tuiija Välipakka, olivat Sina ja Maila ja Matti ja meidän perhekuntaa Aino ja Ville Marin kanssa. Muita nyt mainitsematta.

Tuukka Huttunen oli näyttämöllä loistovireessä. Poika heittäytyi rooleihin täydellä intensiteetillä. Videot toimivat, äänet jyrisivät, miehet väittelivät, taistelut etenivät. Sitten loppu ja huutoa katsomosta. Hiukan pyörryksissä kiipesin toisten perässä lavalle. Alkoi tuntua, että perille meni. Linnan perillisetkin olivat katsomossa, Sinikka ja Petteri. Mitähän miettivät?

No sitten se vasta nähdään kun… Oli ainakin Matti Kuusela katsomossa, jos hän kirjoittaa Aamulehteen, niin hyvissä käsissä ollaan, meni sitten syteen tai saveen. Oli myös aina luotettava Katariina Fleming. Yleisön innostuksesta ei voinut erehtyä. Teatterin Grand Damet Liisa-Maija Laaksonen, Tuija Vuolle, Liisa Roine kiittivät tippa silmässä. Ja Seppo Mäki oli vakavan vakuuttava. Reino Bragge sanoi, että parasta komediateatteria ikinä. Enempää en kerrokaan. Ohjaaja, kaima Raipia sanoi: ”Niin paljon kehutaan että hävettää…”

Syötiin herkullinen iltapala, kuultiin puheita ja saatiin lahjoja, Tuukalta (kuvassa) äitinsä kutomat harmaat INT-sukat! Niillä nytkin tässä tassuttelen, lämmittävät mukavasti. Aamu jo hämärästi valkenee. Lehteä hain pitkästä aikaa yhdessä Taunon kanssa taskulamppu kourassa. Oltiin sitä mieltä, että seksuaalisen häirinnän vainot menevät hyvää vauhtia naurettavuuksiin, samoin se lähimmäisten päivä, jolla kuulemma isän päivä korvataan. Lakkauttaisivat ennemmin kokonaan, kyllä me isät ilmankin pärjäämme.

Uusi päivä, uudet kohteet. On raukean onnellinen tunnelma. Pistän tähän eilisen muistettavan päivänmäärän kuin on: 2.11. 2017.

Koulussa ja Komediateatterissa

En yleensä harrasta kouluvierailuja. Kirjani eivät ole sen tyyppisiä, että ne kiinnostaisivat koululaisia. Niin olen kuvitellut. Taas olin väärässä.

Kun Salla Pulkkinen (kuvassa etualalla) kutsui Turun SYK:n lukioon puhumaan Eino Leinosta, niin mehän ajelimme Turkuun Marjan kanssa. Hän halusi myös tutustua tyttärensä kouluun, joka on tilapäisesti väistötiloissa siinä hänen oman vanhan Tipulansa kyljessä.

Tulikin mukava puolipäivä. Saatiin ruokalassa nakkikastiketta ja tavattiin opettajia. Sitten suureen luokkaan saarnaamaan, sinnehän mahtui melkein parisataa oppilasta kerralla. Jännitti suorastaan kriittisen näköinen yleisö. Mutta ihme ja kumma, aivan hiiskumatta ja jopa kiinnostuneen näköisinä kuuntelivat runoilijan ihmeellisistä seikkailuista. Monia kysymyksiäkin sen jälkeen sateli. Valpasta ja älykästä yleisöä nämä lukiolaiset ilmiselvästi.

Paljon puhun senioreille heidän yhdistyksissään ja kirjastoissa kaikenlaiselle kansalle, mutta vaihteeksi oli kiva kohdata kärkinuorisoa kasuavaa.  Salla lähetti peräämme tyytyväisen kiitosviestin, joten hyvillä mielin jatkoimme matkaa Hämeenkyröön.

Syyspimeä Villa Viehätys otti meidät ystävällisesti vastaan. Pirtissä oli kohtuullisen lämmintä. Harppasin saman tien takaisin autoon ja hurautin Tampereelle Komediateatteriin katsomaan näytelmäni Päämäärä Tuntematon kenraaliharjoitusta. Ei hullumpaa sielläkään, mutta annetaan nyt asiallisten arvostelijoiden sanoa sanansa. Jussi Niinenmaa ja Airi olivat juttua katsastamassa, samoin joukko Tampereen Teatterikerhon asiantuntevia jäseniä. Näin sain jo rohkaisevaa palautetta taholta jos toiseltakin.

Tuukka Huttunen on helteessä tässä simultaanimonologissa, missä Väinö Linna vasta painiskelee kokoon suurta sotaromaaniaan, josta sitten tuleekin kaikkien tuntema Tuntematon sotilas. Nyt kun kolmas elokuva jyrää valkokankailla voisin suorastaan suositella johdannoksi tätä pienimuotoista näytelmää: tästä selviää, mistä ihan alussa oli kysymys. Kaikkihan tuntevat Rokan ja Koskelan ja Hietasen ja koko porukan ja heitä näyttelevät tähdet, mutta muistaako kukaan enää Väinö Linnaa, jolla myös oli jotakin tekemistä tämän teoksen kanssa.

Notkeasti Huttunen vaihtaa roolia ja hyppää kohtauksesta toiseen, Väpin housuista kavereihin ja takaisin, taustalla videot ja vempeleet. Kova kaveri, täyyy sanoa. Onhan tämä Panu Raipiallekin aikamoinen ohjauskoitos, jota Aamulehti jo sunnuntaina näyttävästi pohjusti.

Tässä on ilmestynyt oheinen kirjakin, jossa on kolme näytelmääni, yhtenä tämä Päämäärä Tuntematon. Sen lisäksi Salmelais-juttu Mestarin iltapäivä ja kesäisen Sillanpää-oopperan libretto. Julkaisijana Kustannus HD, jolta näitä yllätyksiä tupsahtelee: viimeksi se Anna Ziguren löydönomainen kirja Suomesta latvialaisten silmin. Itsenäisyyden juhlaan nämä liittyvät kaikki tyynni.

Iltamyöhällä kellarisaunaan huokaisemaan. Olihan päivä tämäkin. Huomenna sitten tosi koetos.

1.11. 2017