Takkatulen räiskettä ei varsinaisesti näy, mutta sen sijaan älyllistä tulitusta. Viiniä ja herkkuja notkuvat pöydät, tutut muotokuvat ja kirjarivit Otavan viihtyisän sokkeloisissa tiloissa. Ja ennen kaikkea hauskoja ja viisaita ihmisiä, joukossa jopa kirjailijoita.
Ensin törmäisin Vesa Varekseen, jolle kehuin juuri lähteissäni kuulemaani keskustelua Ollin pakinoista. Olli oli suurin suosikkini koulupoikana, ja edelleen pidän häntä parhaana pakinoitsijana kautta aikojen. Vares ja Pasi Heikura saivat lyhyessä ajassa paljon irti Ollin varhaisvalikoimasta Mustapartainen mies herättää pahennusta. Ratkihauskoja ovat monet Mustapartaisen seikkailut byrokratian sokkeloissa. Radion 100 kirjaa on siis tuottanut väliin näinkin hyviä jaksoja.
Ollin poliittinen puoli on oma aiheensa, ja Vares puhui alkusyksystä myös poliittisesta Waltarista Töölön kirjastossa. En päässyt paikalle, oli oma puhetilaisuus jossain. Kehotin miestä julkaisemaan juttunsa vaikka Waltari-seuran Illusionissa ensi vuonna.
Alkuillasta on hyvä tilaisuus tavata viehättäviä naisia. Ulla Paavilaisen kanssa kävimme läpi kotikulmiemme mainioita ruokapaikkoja Rööperissä. Liian vähän niissä tulee viihdytyksi. Vaikka nyt vanha Sikala eli Sea Horse, koska viimeksi? Ulla ylisti, entinen tunnelma tallella. Minä mainostin uutta Salvea, johon taas on siirtynyt vanhaa fiilistä ja hyviä silakoita ilahduttavassa määrin.
Kun Juha Vakkuri ilmaantui, puhe kääntyi Mannerheimiin. Kaupunginteatterin näytelmä vetää täysiä saleja ainakin helmikuun lopulle. Jolloin siihen saapuikin Matti Klinge lausumaan lahjomattomat sanansa: Asko Sarkola hyvä, muut kenraalit ja lähettiläät heikkoja, eivät osaa käyttäytyä. Mitäs me siihen osattiin vastata. Juha lähtikin aika pian kirjoittamaan viisumeita.
Kun Riitta Nykäsen Eeva-kuulumiset oli kuultu ja Riitta Kylänpään Linkola-kirjaa kommentoitu ja voitosta onniteltu, tervehditty vilahtaen illan kuningattaria Laila Hirvisaarta ja Outi Pakkasta, olikin aika siirtyä hersyvien herrojen salonkiin.
Siellä istuivat tavan mukaan Matti Klinge, Lasse Lehtinen ja Matti Suurpää, toisessa päässä Pekka Tarkka, Antti Tuuri ja Vesa Karonen ja tuli pian Ilkka Niiniluoto, uskaltautui Hanna Tarkkakin miehiseen joukkoon. Ei nyt parempaa keskusteluseuraa Helsingistä löydykään, joten loppuilta vieri viisauksia kuunnellen. Saimme jälleen huomata, kuinka urheasti Klinge puolustaa kaikissa käänteissä Venäjää, Putinia ja Kekkosta, eikä siihen ole nokan koputtamista, vaikka Suurpää ja Lehtinen hiukan yrittivät. Matias häilyy aristokratian ja monarkian välimailla, eikä demokratia ole mikään itseisarvo, senkin opimme.
Lasse ei nyt kertonut Tannerista, mutta Virolaisesta sitä enemmän. Johanneksen oppipoikana kiersi aikoinaan IPU:n kokouksia maailmalla. Sellaisia persoonallisuuksia ei enää kasva. Niinistön ylivoimaa ei mikään horjuta, se päinvastoin kasvaa. Väyrynen voi keksiä pientä keikutusta. Vaalit tarvitaan näön vuoksi. Tosin Klinge puolusti vuoden 1974 poikkeuslakia siinä tilanteessa hyvänä ja välttämättömänä, ja Lassekin tunnusti painaneensa vihreää nappia.
Totesimme myös, että tämän pöydän joukko pysyy sivussa kaikista Tieto-Finlandian ehdokkuuksista, koska saa kai huomiota muutenkin. Alex Stubbistahan emme tietäisi mitään ilman kirjan saamaa nostatusta. Nyt tiedämme ainakin, että hän ei pidä juissista, mutta syö aamulla puuroa, mikä onkin terveellistä.
Terveellinen tapa on myös poistua juhlista niiden päättymisen aikoihin suistumatta jatkoille tai muuhun turmioon. Tämän olen näin vanhemmiten oppinut, ja näin taas ilahdutin kotona odottavaa armasta puolisoani. Hän oli käyttänyt illan meitä kirjallisemmin lukemalla Kjell Westön romaanin loppuun – ja sehän pyörii kuulemma näillä Sepänpuiston kulmilla! Westökin vilahti Otavassa. Luetaan kun keritään.
7.12. 2017