Trumpin ja Putinin pallopeli

Kaikki kommentit on kerrottu. Huipputapaamisesta voittajina selvisivät Helsinki, Niinistö ja Finlandiatalon saunat. Siinä ohessa puheltiin jotain epäolennaisuuksia ydinaseista ja Syyriasta ja vaalisekoilusta. Mediapeli kallistui hienoisesti Putinin hyväksi. Pallo jäi Melania Trumpille.

Valloissa tosin raivotaan Trumpin töräytyksistä, joilla hän veljeili Volodjan kanssa ja luotti tämän sanaan enemmän kuin omiin salapoliiseihin.  Luottaa viholliseen! Onhan se ennenkuulumatonta. Kylmenneiden suhteiden lämmittelyssäkin on siis rajansa.

Jalkapallosta saatiin selvemmät tulokset kuin maailmanpolitiikan mittelöstä. Venäjä juhlii hienosti hoidettuja kisojaan. Voisiko jalkapalloa käyttää enemmänkin eri valtioiden välisten erimielisyyksien ratkaisemiseen? Idea ei ole uusi, mutta toistaiseksi tosimielessä koettelematon. Millaisen miehistön Putin ja Trump kokoaisivat, toimisivatko itse valmentajina? Vai kärkihyökkääjinä?

Mutta kaikki satoi meillä laariin, kuten René Nyberg juuri radiossa tiivisti. Suomi kylpi suosion säteissä. Ei pidä silti liioitella, varoittaa puolestaan Vanhanen. Ei nyt tehrä tästä liikaa numeroo. Meillä ollaan aina sillain pikkusen alakantissa.

Paraniko maailmanrauha? Tauno oli sitä mieltä, että taisi vähän parantua ja aika rauhallista on ollut näihinkin saakka täällä Hämeenkyrön tanhuvilla. Maailma ei elämää ole suuremmin sekoitellut sitten sotavuosien. Uusia ei ole näköpiirissä.

Mainio oli muuten tuo nobelisti Bengt Holmströmin paradoksi, että Trumpin rehellinen epärehellisyys vaikuttaa aidommalta kuin muiden poliitikkojen epärehellinen (näennäinen) rehellisyys. Saskan tekemässä haastattelussa (HS sunnuntaina) oli muitakin osuvia havaintoja, esimerkiksi se, että demokraattinen läpinäkyvyys haittaa suurten asioiden valmistelua, koska jatkuva tarkkailu hermostuttaa politiikkoja ja virkamiehiä, joiden työ muuttuu tempoilevaksi ja teho katoaa. Paras esimerkki tietysti sote, joka olisi jo tehty ja voimassa ilman median ja kaiken kansan jatkuvaa päällehöökäilyä.

Radion säätiedotus ilmoittaa lähipäiviksi ”erittäin tukalaa hellettä”, Lapissa vain ”tukalaa”. Miten on suhtauduttava meidän, joille helle ei ole tukalaa, vaan ihanaa. Emmekö mahdu lainkaan säätiedotusten arvioihin? Valitettavasti jotkut jopa kuolevat helteellä, mutta niin tapahtunee muillakin ilmanaloilla. Tietysti on kaunista, että kärsivä kansanosa hallitsee kohderyhmänä säätiedotusta.

Toivotan mahdollisimman monille ihania, pitkään jatkuvia helteitä.

17.7. 2018

 

Heinäkuun Idus

Nappiin meni. Kroatia tuli toiseksi, kuten olin ennakkoon veikannut (ennen kisojen alkua). Saalis: rivistö vodkapulloja veikkaustovereilta, ei tosin venäläistä. Näillä pärjään jouluun saakka.

Marjalla oli iloa hälläkin, Ranska voitti vakuuttavasti finaalin. Taas raikui pirtissämme Marseljeesi. Kotikatsomo oli hyvässä vireessä. Tarjoilu toimi ja tunnelma kohosi. Herkko valmisti maittavaa Bouillabaissea, samanmerkkistä ranskalaista valkoviiniä sekä kroatialaista harvinaisuutta Veraldaa ilomielin maisteltiin. Jännitystä vähittäin kohoteltiin.

Finaali olikin harvinaisen vauhdikas, hyvätasoinen ja maalirikas peli. Ranskan loistavan maalivahti Llorisin pikkumoka hämmästytti. Tällaista olen aina pelännyt, kun molareille nykyään niin taajaan passaillaan. Joskus se sinne vielä menee – ja nyt meni. Onneksi ei ratkaissut peliä sen enempää kuin Kroatian Raimo Vistbackan näköisen kärkimiehen Mandzukicin oma pukkausmaali. Hienosti pelattu joka tapauksessa.

Kuvassa alla Kroatian värit ja ainoa oikein veikannut. Hyvä me!

Syvä huokaus kuitenkin siitä, että nekin kisat ovat ohi ja voidaan keskittyä vaihteeksi uljaisiin kesäiltoihin. Helle hellii! Oopperalaulajia on alkanut poikkeilla pihaan, Sauli Tiilikainen pörähti motskarilla ja Helena Juntunen piipahti polkupyörällä kertomaan kuulumisia. Harjoitukset jo hyvässä käynnissä. Ainakin tarkenevat siellä Myllykolun montussa, jota Vesa joskus nimitti Suomen suurimmaksi yhteissaunaksi.

Saunottu on ja uitu laiturienvälisiä, lapset melskanneet tuntikausia järvessä ja kaikin tavoin kesä on vanhanaikaisesti huipussaan. Huomenna Helsinki ottaa vastaan mahtimiehet ja esittäytyy kaupunkina kauneimmillaan. Ihmeellistä aikaa. Palaa mieleen Etyk-kesä 1975. Yhtä jumalainen sää, melkein samanveroinen historiallinen tunnelma. Media hypettää kaikin voimin. Tätä kelpaa katsella täältä Vanajankylän syvästä rauhasta.

Ollaan onnellisia heinäkuun harvinaisesta Iduksesta. Tää ei enää koskaan palaa.

15.7. 2018

Jalkapalloveikkaus hallussa

Marja aloitti taas yleiset jumppaharjoitukset meidän pihassa. Talven kankeus norjistuu ja hartiat vertyvät pitkän kirjoitusrupeaman jälkeen. Järven vesi on melkein kylpylämmintä. Todellinen sydänsuvi jatkuu.

Iltoja vangitsee edelleen jalkapallo. Eilen raikui pirtissämme Marseljeesi, johon Marja aina yhtyy: Ranska todella pääsee loppuotteluun. Jos toisena on Englanti, kaksi jalkapallon vanhaa mahtimaata kohtaavat pitkästä aikaa. Saadaan kaikkien aikojen matsi.

Toisaalta minun on kannatettava illalla Kroatiaa, jota veikkasin alun alkaen kärkikolmikkoon. Marjan suosikki on tietysti mainittu Ranska. Olemme mukana paikallisessa veikkausringissä, jossa johdamme rinta rinnan: kaikkien muiden ennakkoveikkausmaat ovat tippuneet! Niin Brasiliat, Argentiinat kuin Saksat. Jopa Portugali, joka oli minun listallani. Nyt on enää kysymys keskinäisestä järjestyksestämme Marjan kanssa: kumpi nousee korkeammalle, Ranska vai Kroatia?

Näin ollen harmittaa, että en ehtinyt tai huomannut osallistua toiseen diplomaattitason veikkausrinkiin taannoisen Moskovan matkan takia. Pekka Huhtaniemi, joka sitä masinoi, on toiminut suurlähettiläänä Britanniassa, kannattaakohan Englantia? Kroatia olisi siinäkin sakissa voinut olla kova tikki. Luka Modric on taas tänä iltana sankarini. Mutta myös Harry Kane on ihailtavan viileähermoinen herrasmiespelaaja.

Miksi juuri Kroatia? Ehkä taannoisella matkalla maahan sain  vaikutuksia sikäläisestä pallokulttuurista, joka tuntui kannattelevan koko kansallista omanarvontuntoa. Nyt se voi saada ansaitun sinettinsä.

Onko muuten niin, että eurooppalaiset pelaavat siistimpää jalkapalloa kuin muiden mantereiden joukkueet? Vähemmän filmausta, kierimistä ja paitojen repimistä? Videoruutua ei ole tarvittu pitkään aikaan.

Tässä ei nyt paljon muuta ehditä ajatellakaan kuin näitä matseja. Vieraat vain vaihtuvat rannan Huvitus-huvilassa, Kaisan porukka lähti ja Ainon ja Sallan seurueet saapuvat. Ja sitten alkaakin pian oopperahulina. On täysi syy heittää aivot vapaalle ja nauttia vain suven urheilullis-sillanpääläisestä syleilystä.

11.7. 2018

 

Hääpäivän humua

Juhlinta huipussaan. Yksitoista vuotta yhtämittaista onnea! Teräshäät kuulemma. Kestävyyttä siis löytyy.

Marja sai valmiin aamukahvipöydän sekä pieniä lahjuksia ynnä vapautuneen miehen, joka menneen viikon hulinoitten keskellä teki viimeiset tarkistukset kirjaan. Nytkö alkaisi loma?

Matti Pulkkinen oli ystävällisesti järjestänyt juhlat meidän puolesta, ei tarvinnut vaivautua. Tosin hän täytti itse 55 vuotta, onhan se merkittävä ja juhlimisen arvoinen kääntöpaalu. Satakunta vierasta kokoontui Pajasaareen Tampereelle pursiseuran majaan. Hienot hirsiseinät siellä ja tilavat salit. Meidän pöydässä Maila säesti laulajaa, Sina esitti Daudet’n kertomuksen ja minä pidin pyydetyn juhlapuheen sankarille – kaikki hyvällä menestyksellä. Otin puheessani esiin kolme teemaa: 1) Maakunnan Matti kirjoittajana 2) miehen yleinen vaikeus ylittää 55 vuoden vesieste ja 3) Pirkanmaan loistava tulevaisuus. Ennustin sille vähittäistä itsenäistymistä Katalonian tapaan. Hain tukea tuntemiltani kirjailijoilta, joiden avulla valaisin Matin syvää henkilökuvaa maakunnallisena vaikuttajana.

Oli nostalgista musiikkia, esittäjinä Eila Pienimäki, Pasi Kaunisto ja Petri Laaksonen. Sekä puheenvuoroja muitakin. Marja säteili kauniina ja sai kehuja. Tarjoilu oli paitsi ylenpalttista myös tyylikästä. Pidot sen kuin paranivat, kun päästiin pöydästä tanssiin. Yllätysnumero: hääpäivämme kunniaksi meille lahjoitettiin Elina Kujansuun hieno – lehmätaulu! Tuolla se komeilee ruokasalin seinällä ja tuijottaa meitä lempein kostein silmin. Siitä onkin aikaa, kun vielä Ylivakerin lehmät tallustelivat laitumella työhuoneeni ikkunan alla.

Ainoa tappio: emme nähneet, kuinka Englanti kukisti Ruotsin, mutta sen sijaan kotimatkalla näimme kännykästä Kroatian ja Venäjän dramaattisen rankkarikisan. Suosikkini Kroatia pysyy mukana!

Pientä lepäilyä sunnuntaina, kunnes teimme päiväkävelyn Töllinmäkeen. Hannu Mäkelä piti Eino Leinosta hyvän, arvatenkin saman esitelmän kuin juhlapäivänä Kajaanissa, asiallisen ja melankolisen. 140-vuotiasta Leinoa on muistettu, meilläkin liputettiin ja lausuttiin. Mäkelä ei tietenkään maininnut uudempaa Leino- kirjaa, suomalaiseen tyyliin kuuluu reviirin varjelu. Teimme taannoin poikkeuksen Hannu K. Riikosen kanssa, jopa illastimme keväällä yhdessä rouvinemme, vaikka olimme kumpikin kirjoittaneet kirjan samana vuonna Olavi Paavolaisesta. Vuorovaikutusta voi esiintyä jopa tutkijoiden kesken.

Töllinmäessä laulettiin ja lausuttiin Leinoa ja kuultiin kertaavaa perusopetusta Sillanpäästä ja tästä töllistä, joka nyt odottaa kipeästi pärekaton uusimista. Täyteläinen ohjelma keräsi taas pihan täyteen kuulijoita.

Voitte arvata, että sauna ja vilvoittava järvi maistuivat tämänkin viikonloppurevohkan jälkeen.

8.7.2018

Ihania leidejä ja tulisia matseja

Sosiaalinen elämä ja jalkapallo ovat syöneet aikamme. Lisäksi olen värkkäillyt Kiannon nootteja. Siinä riitti puuhaa eiliseen saakka, mutta nyt olen vapaa.

Don Osmon jälkeen pihaamme pärähti musta auto ja kaksi vaaleaa leidiä. He tulivat jokseenkin suoraan Uudesta Seelannista. Heidän kanssaan vierähti kolme iloista päivää ja pitkää iltaa. Toinen, Lorraine on Marjan vanha ystävätär hänen entisestä elämästään. Uusi tapaaminen oli mitä sydämellisin. Lorrainen matkakumppani Jan on eläkkeellä oleva opettaja, hyvin perillä kirjallisuudesta. Vierailun jälkeen hän on entistä paremmin perillä, ainakin Sillanpäästä.,

Englanti-Kolumbia ottelusta tuli päivien ehdoton kohokohta. Lorraine on syntyperäinen britti, jonka avioliitto heitti nuorena Suomeen ja eron jälkeen takaisin Englantiin ja Uuteen Seelantiin. Sain olla galanttina seurustelu-upseerina. Kaikki kannatimme kiivaasti  Englantia, joka voitti veret seisauttavan rankkarikisan. Voitte arvata, että Viehätyksen uumenista huuto kaikui sekä englanniksi että suomeksi.

Leidit käytettiin tietysti Myllykolussa, mistä oli vähän iloa – emme päässeet edes sisään, sillä joku on konnamaisesti mennyt vaihtamaan museon lukon! 40 vuotta olen opastanut omilla avaimillani, mutta nyt sekin tyssäsi. Katselimme kumminkin idyllistä oopperanäyttämöä, joka ei tyhjänä tehnyt leideihin suurta vaikutusta. Savusaunankin lämmitin, ja he voittivat syvän epäluulonsa ja lopulta nauttivat sydämensä pohjasta, pulahtivat kylmään järveenkin. Yhden päivän he shoppailivat onnellisina Tampereella. Tällaiset vierailut verryttävät mieltä ja kieltä.

Mitähän muuta on tapahtunut. Omaa väkeä on asustanut koko ajan rannalla Huvituksessa ja lapset pyörineet iloisesti täälläkin päivittäin. Pyrähdin Helsinkiin, missä Jouni Harala kuvasi minua puoli päivää. Ammattimies asialla, Kiantoon virittäydytään. Poseeraaminen käy työstä, kuten totesimme syksyn muistelmakirjailijan Pekka Tarkan kanssa. Hän valmistautuu elämänsä julkkiskampanjaan, uudessa Kuukausiliitteessä on hyvä alku.

Kaikesta huomaamme, ettemme ehtineet edes Sastamalaan Vanhan kirjallisuuden päiville. Ehkä ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen ne jäivät väliin. Osuuteni ohjelmajohtajana on ohi. Kommentteja olemme kuulleet. Hauska kun edes kaivataan.

Eiliset matsit sujuivat onneksi ilman jatkoaikoja ja rankkareita. Aikanamme ammuimme rankkareita Kyröskosken kentällä Pitkon ja kumppaneiden kanssa. Ammuin omani yleensä ohi tai yli, en koskaan keskelle. Niitä oli vaikea torjua. Sitten Pitko ei pitänyt huumoristani, ja kisat oli pakko lopettaa, onneksi. Pikkusormi on vieläkin vinossa rajun heittäytymisen seurauksena.

Tänään on 11. hääpäivämme. Aamulla yllätin Marjan positiivisesti. Rakkaus roihuaa! Iltapäivällä menemme Matti Pulkkisen 55-vuotispäiville Tampereen Pajasaareen ja menetämme kaksi jännää matsia, mutta toivottavasti korvaus on yltäkylläinen. Kumpaa kannattaisimme, Ruotsia vai Englantia? Vaikea valinta. Erityissuosikkini on edelleen Kroatia, jota veikkasin kärkikolmikkoon. Marjan lemppari Ranska pysyy myös mukana.  Ehkä jompikumpi meistä voittaa veikkauksen, sillä toisten suosikit, Brasiliat ja Argentiinat ovat pudonneet, kuten Portugalikin. Niin  sammui tiet tähtiin. Jalkapallo on maailman hurmaavin hulluus. Näinä päivinä se valtaa mielemme kokonaan.

7.7.2018