Sillanpää-ooppera on hyvässä kunnossa, suorastaan paremmassa kuin viime kesänä. Niin saatoin päätellä pääharjoituksen jälkeen. Esityksestä on tullut muhevampi, jollain lailla syvempi ja vakuuttavampi. Kukin laulaja on lisää kypsynyt rooliinsa, ja osittain uusittu kuoro on nopeasti päässyt hyvään viritykseen.
Joten ei muuta kuin Myllykoluun nekin, jotka jo näkivät tämän mainion teoksen. Aina siinä voi huomata uusia vivahteita. Ensi-ilta on huomenna, ja lippuja on vielä saatavilla joihinkin esityksiin, loppuunmyytyjä tällä tietoa vain ensi tiistai ja viimeinen esitys 2.8. Sitten koko komeus haudataan.
Saa nähdä iskeekö haikeus. Myllykolun tulevaisuudesta ei ole näillä näkymin tietoa. 46-vuotiasta kesäteatteria ei nyt kovin pitkäjänteisesti suunnitella. Nyt on asialla tämä FEStiwaali-koneisto, mutta kuka ottanee vastuun jatkossa, kun Sillanpään Seuran ”resurssit” uupuivat viime vuoteen. Samat resurssit siellä edelleen ovat remmissä, sivumennen sanoen.Oheisissa kuvissa joukkoa hyvissä lähtöasemissa, niin Sauli Tiilikainen kuin Marco Bjurström ja mekin.
Eräs oopperakauden harmillinen sivuvaikutus on se, että itse museo on auki hyvin rajallisesti, oikeastaan vain esitysiltoina. Tavallinen Sillanpään seurailija ei sinne pääse kurkkimaan, paitsi ikkunoista. Aluetta vahditaan muuten tunnontarkasti. Kaiken lisäksi lukko on vaihdettu, joten entiseen tapaan en minäkään voi vapaaehtoisena museota esitellä. Kaikki vaikeutuu, jäykistyy, byrokratisoituu – miksei sitten sillanpääläinen muistokin.
Museosta puheenollen, Hannu Mäkelä kävi Töllinmäessä puhumassa ja näyttää lehtiselostuksen mukaan uskovan, että museo on replika eli uudelleen rakennettu jäljennös. Tämähän ei pidä paikkaansa. Olen poikkeillut siellä jo 1960-luvulla, jolloin Mikko Haikoff vaimoineen asui sitä ympärivuotisesti. Olin myös ostamassa rakennusta Sillanpään Seuralle 1976 ja seurasin sen kunnostamista alusta alkaen. Kyllä se on ihan alkuperäinen rakennus, vaikka se kerran 30 vuotta sitten yritettiin tuhopolttaa, mutta korjattiin pian entiseen ehoonsa. Kaiken kaikkiaan: Töllinmäki on harvinaisen aito museo, yhä vielä kuin töllinväen asumus. Se on myös auki viikonloppuisin anteliaammin kuin Myllykolu.
Tapaamisiin siis kummassa hyvänsä sekä laajemmin sillanpääläisessä maisemassa, joka juuri nyt kukoistaa muhkeimmillaan, kypsimmillään kuten ooperakin.
Uusseelantilaiset vieraat tutustuvat tässä Myllykolun museoon.
