Taas seistiin kirjailijan muistomerkin äärellä. Mika Waltari -seuran aktiiveja kerääntyi Veikko Hirvimäen Kuningasajatuksen liepeelle kunnioittamaan mielikuvituksen jättiläistä. Hänen syntymästään tuli kuluneeksi 110 vuotta. Puheenjohtaja Päivi luki pätkiä Waltarin töölöläiskuvauksista, ja sitten kipaistiin sisälle Eliten tyylikkäisiin tiloihin.
Kuulimme hiukan muuttuneita suunnitelmia (johtuen parista peruutuksesta) lauantain seminaariin, mutta minä lupasin takuuvarmasti olla paikalla. Päivän mittaan kokoilin aineistoa esitelmään, joka koskee Waltaria elokuvakirjailijana. Aiheesta on aika paljon kirjoitettu, yritän silti löytää uusia kulmia. Katsoimme iltapäivällä taas elokuvan Noita palaa elämään. Tarvittiin kolme käsikirjoittajaa sotkemaan alkuperäinen näytelmä melko tolkuttomaksi sekamelskaksi. Näistä jatketaan lauantaina Yliopiston kielikeskuksen juhlasalissa.
Puhuttiin myös ikuisuushankkeesta, Mika Waltarin kotimuseosta. WSOY:n juhlassa asia tuntui liikahtavan vähän eteenpäin. Nyt se kannattaa vetää maaliin, muuten se jää roikkumaan ja unohtuu. Sirkku ilmoittautui jo museon isännöitsijäksi ja oppaaksi. Jukka Parkkisen koira on Waltarin Tiukun kaima, ehkä sekin saadaan museoon rekvisiitaksi. Santeri Kinnunen toi eiliset ensi-iltakukkansa Mikan muistomerkille, sympaattinen ele.
Päivään sattui toinenkin, henkilökohtainen merkkitapaus. Sain tiedon kustantajalta, että Kianto-kirjasta on lämpimäinen haettavissa. No siitä paikasta Ritarihuoneelle, missä sainkin käteeni komean ja painavan opuksen: Suomussalmen sulttaani. Selasin sitä Ritaripuiston aurinkoisella penkillä siuihkulähteen solistessa. Enpä isoja virheitä huomannut, korkeintaan jokunen väliviiva tai kirjain voi nyrjähtää paikoiltaan. Muuten kirja priimakunnossa. Jatkoin selailua Esplanadi-cafén terassilla. Syyskesän viimeiset iltapäivän säteet, lasillinen kylmää valkoviiniä. Nautinnon ja tyydytyksen hetkiä. Ilmestyy ensi viikolla, julkistetaan 1.10.
Jatkan Pekka Tarkan muistelmia, kohta lopussa. Luen huolellisesti, koska kirjasta tuntuu kasvavan synteesi – tietysti yhden miehen kulmasta – muutamilta vuosikymmeniltä, jotka itsekin hyvin muistan.
Kirjoitan myös näytelmää, sekin innostaa pitkästä aikaa. Jospa pääsen vähitellen uusiin töihin. Joitain tarjouksia leijuu ilmassa. Tämmöinen välitila on hedelmällinen, voi sinkoilla ihan uudenlaisia ajatuksia. Katsotaan.
19.9. 2018