Aamun päivänä

 

Kustantajani SKS kokoaa tieteellisiin tarkoituksiin taas kansalaisten päiväkirjoja päivältä 2.2. – tässä oma kontribuutioni.

Lauantai 2.2. 2019

Aamun nimipäivä, muistan taas tulisieluista maisteria, joka kuoli viisi vuotta sitten. Niin aika kuluu. Tästä alkaa kevättalvi, Riitasta, Aamusta ja Valosta.

Yö oli hankalahko. Yritin nukkua sidottuna moniin rensseleihin. Suostuin tutkituttamaan uniapnean tason, kun kyllästyin jatkuviin pikanukahduksiin lukiessa ja elokuvia katsellessa. Katsotaan nyt mitä mittarit sanovat. Irrotin piuhat ja vein tutkimuslaukun Tampereelle lähempiin mittauksiin.

Kun niinkin kauas ajelen, yritän aina sovittaa muita kohteita oheen. Lounastin nepalilaisessa Katmandussa ja menin Komediateatteriin katsomaan sitä Allu Tuppuraisen monologia Hirmu jätkä, jonka kaima Raipia on ohjannut. Sattui Timo Malmi vaimoineen samaan matineaan, se virkisti. Suunnittelimme taktiikkaa tulevaan Pirkkalaiskirjailijoiden kokoukseen, missä käsitellään yhdistyksen nimenmuutosta. Timo on kerännyt falangia puolustamaan perinnettä, pysyn hänen rintamassaan.

Tuppuraisen tarina puhuttelee pehmeästi meitä samanikäisiä miehiä. Tuttuja kokemuksia, sympaattinen esitys, leppoisaa savolaishuumoria. Ei huippuja, odotimme kovempaa loppunousua. Yleisöä kovin vähän. (Näyttämölle ratsastaa jättipenis, joka sopii TT-kahvilan Häpeän miehiseksi vastavedoksi.)

Palailin tuiskussa Kyröön, poikkesin Ylöjärven ABC:ltä bensaa ja ruokatarpeita. Asetuin taloksi. Luin Tolstoin piirityskertomuksia Sevastopolista, hän on mestari kuvaamaan yksilöjä taistelussa, hetkeä ennen kaatumista, kuolemaa. Lumituisku ikkunan takana on paras kehys venäläisille klassikoille. Viereen höyryävää teetä, korppuja, hilloa. Mitään ei puutu. Ulkona pimenee, talo on hiljainen.

Kellarisauna lämpiää, puita takkaan, lauantain toivotut, joku konsertti jostain. Mietiskelyä lauteilla ja tulen loimossa. Viileä Staropramen-olut, pieni makkaranpala kuumenee hiilloksella. Tästä puuttuu vielä vähemmän. Jaa sentään, nainen, selänpesijä! Marja viipyy Helsingissä. Kianto ei suostunut saunomaan ilman naisia. Ei näy tarjokkaita, minun on tyydyttävä vallitsevaan olosuhteeseen.

Katson Teemalta Altmanin ohjaamaan Sam Shepardin näytelmää puoleenväliin. Enköhän ole nähnytkin sen TT-Frenckellissä joskus. Ei vedä loppuun saakka. Siirryn kirjoihin, yölukemisen valikoimaa: Isak Babelin absurdin poskettomia odessalaistarinoita, Le Carrén vakoilujuttu Hurmaava petturi vaiko velvollisuudesta se Solzhenitsynin Syöpäosasto, joka etenee hitaasti. Se on möllöttänyt kauan hyllyssä syyttävän näköisenä. Kaikki ovat sen lukeneet, minä en. Kamppailen sen vielä loppuun. Mutta Babel on viihdyttävämpi, aivan hurja.

Puolen yön aikaan unten maille. Aion nukkua paremmin kuin viime yönä. Kiitos helmikuun päivästä, tämmöinen siitä tuli, ei varsinaisesti valittamista. Huomenna jo valo koittaa.