Harmaja ja Tammsaare

Saima Harmajan elämäkerta julkistettiin tiistaina hänen vanhassa kodissaan Kasarminkadun alkupäässä. Eipä voi valita parempaa paikkaa. Koti on edelleen suvun hallussa, kaunis ja pieteetillä asuttu.

Sieltä oli helppo kuvitella, kuinka Saima livahti keittiönrapusta salaa tapaamaan Mika Waltaria, jonka koti oli kulman takana Tehtaankadulla. Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta osoittaa pätevästi Waltarin merkityksen Saima Harmajan kriitikkona ja innostajana. Kun Waltari kävi katsomassa Saimaa Hyvinkään keuhkotautiparantolassa, tämä tunnelmoi kuinka Mikan tupakan savu jäi leijumaan ja tuoksumaan hänen huoneessaan. Vapaamielinen parantola.

Harmajalla oli lyhyt elämä, mutta Ylönen saa siihen mahtumaan nuoren naisen rikkaan kehityskertomuksen. Harmajan ennen etupäässä sääliä herättänyt hahmo herää uudella tavalla elämään. Hänellä oli kamppailunsa ja romanssinsa, kaikkiaan hän eli vuotensa verevämmin kuin on kuviteltu. Hän oli taitava perinteisen runon sepittäjä, ei mikään modernisti, mutta kielellisesti herkkä tunteittensa tulkki. Lisäksi hän kirjoitti satoja sivuja päiväkirjaa. Kirjan Saima Harmaja – sydänten runoilija 1913-1937 on kustantanut SKS, joka julkaisi myös Ylösen hyvin menestyneen Päätalo-elämäkerran.

Julkistamistilaisuudessa Päivi Istala haastatteli tekijää. Päivi on Harmaja-seuran perustajana nostanut runoilijaa hartiavoimin unohduksesta, ja Ylösen elämäkerta on kaunis tulos ponnisteluista. Vieläkö Harmaja voisi nousta sydänten runoilijaksi?

Toinen kirjauutuus on virolaisen A. H. Tammsaaren romaani Rakastin saksalaista, jonka Juhani Salokannel on suomentanut. Tammasaare elää vahvaa renessanssia varsinkin kotimaassaan ennen kaikkea suurelokuvan Totuus ja oikeus ansiosta. Salokannel on suomentanut koko romaanipentalogian ja nyt päälle tämän hyvin persoonallisen rakkaustarinan. Lisäksi hänen Tammsaare-elämäkertansa on vastikään ilmestynyt viroksi. Keskustelimme hänen uusimmasta suomennoksestaan Tuglas-seuran vuosikokouksen yhteydessä eilen illalla.

Kuten Juhani varoitti, lukijan ei pidä hätkähtää romaanin mutkikkaasti selittelevää alkulausetta ja hidasta avausta, sillä monet teemat alkavat sitten risteillä näennäisen yksitoikkoisen kehittelyn pohjalla. Tammsaaren kerrontatekniikka on päällisin puolin perinteistä, mutta sisältää ovelia koukkuja. Romaani kuvaa virolaisnuorukaisen ja saksalaisneidon hyvin pidättyvää, platonista rakkaussuhdetta, joka ei koskaan pääse fyysisesti toteutumaan. Suhteen täyttymistä ehkäisevät heidän erottavat lähtökohtansa ja korkeat tavoitteensa. Vasta epilogi selvittää, mistä perimmältään kiikasti. Niin synkkää tarinaa ei kuultu konsa kuin on Oskarin ja hänen Erikansa, voisi näistä uudemman ajan Romeosta ja Juliasta sanoa.

Juhania oli helppo haastatella, hän tuntee aiheensa läpikotaisin ja valaisi teosta lisää uuden virolaisen kirjallisuudentutkimuksen avulla. Puhuimme saksalaisen kartanoluokan romahduksesta nuoressa Virossa, jonka seurauksia romaani kuvaa, ja paljon myös virolaisesta koulu- ja ylioppilasromaanin perinteestä. Meillä ei ole Suomessa oikein vastaavaa, vain Waltarin ja Kiannon opiskeluaikojen kuvauksia tai joitain B- ja C- luokan kouluromaaneja. Juhani kysyi, tuleeko minulle muuten mieleen mitään Tammsaaren romaanin kaltaista teosta Suomesta ja hätäpäissäni keksin tyylilajiltaan edes Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssin, mutta vähiin jäävät. Sillanpään ja Tammsaren suhteesta olen joskus esitelmöinyt Tallinnan instituutissa, mullantuoksuisia yhteyksiä löytyy heiltäkin.

Tuglas-seura elää edelleen vahvaa kautta, väkeä oli kokouksessa paljon ja lisää tuli keskusteluamme kuulemaan. Ilta huipentui illallisiin Kappelissa, mikä on kuulemma vanha traditio; seura on siellä perustettukin juuri sopivasti ennen Viron itsenäistymistä. Niissä vaiheissa seuralla oli suuri merkitys, kuten Heikki Rausmaa on väitöskirjassaan osoittanut.

Sillä välin kun keskustelimme vilkkaasti pitkässä pöydässä, tv lähetti suurta vaalikeskustelua, jossa Marjan mukaan Sari Essayah oli paras, Li Andersson hyvä ja Jussi Halla-aho puhui vähän, mutta asiaa. Se riittikin vaikutelmista tällä erää. Hiokoot toiset vielä kynsiään seuraavia kertoja varten.

Maaliskuun Iduksena 2019