Kirjan muutokset elokuvassa

Olivier Assayas on ohjannut kirjallisen elokuvan Rivien välissä (Doubles vies), joka jatkaa mainiosti esiin ponnahtanutta autofiktio-keskustelua.

Elokuva esittelee itsepäisen kirjailijan Leonardin, joka käyttää häikäilemättä lähipiirinsä ihmisiä kirjojensa esikuvina. Hänellä on suhde jopa kustantajansa vaimoon, mistä koituukin ongelmia. Kustantaja Alain ilmeisesti tunnistaa hänen uuden romaaninsa ohuesti verhotusta henkilöstä oman vaimonsa, mikä osaltaan johtaa romaanin hylkäämiseen. Myöhemmin kun vaimo kehuu romaania, se hyväksytään ja saa tietysti menestystä. Muitakin ihmissuhdekiemuroita elokuvassa esiintyy.

Henkilöiden kohtaamisissa puhutaan paljon kirjallisuudesta, kirjan uusista muodoista ja kustannusalan muutoksesta. Digitalisaatio vaikuttaa kirjojen tuotantoon, mutta sisällölliset kysymykset pysyvät yleisellä inhimillisellä tasolla. Syrjähypyt, sivusuhteet ja raflaavat eroottiset kohtaukset maustavat romaanikirjallisuutta. Kukaan osallinen ei ole turvassa. Alainin puoliso Selene vannottaa uhkausten säestämänä Leonardia, että tämä ei kirjoittaisi enää hänestä. Lopulla ilmenee, että juuri hänestä Leonard kirjoittaa seuraavaa romaaniaan.

Kirjan tulevaisuus vaikuttaa elokuvan terävien keskustelujen valossa melko synkältä. E-kirja ja äänikirja rynnistvät painotuotteiden ohi. Tätä ei kuitenkaan pidetä näissä piireissä uhkana. Kustantajat ovat suuremman kaupallisen liikehdinnän armoilla, mutta näyttävät selviävän. Varsinaiseen taiteen ja kaupallisuuden ristiriitaan elokuva ei syvemmin paneudu. Keskustelut avaavat silti näkymiä moneen suuntaan ja kulkevat hyvinkin ajan tasalla, etuajassakin.

Kun juonellista tarinallisuutta on vain ohuesti, onnellinen loppu pääsee yllättämään. Elokuva kietaistaan perusinhimillisellä tasolla kohti toivorikasta tulevaisuutta. Näiden älyköiden ahdistus pulppuilee vain sujuvan puheen tasolla. Silti on mielestäni nautinnollista katsoa elokuvaa, jossa puhutaan ja argumentoidaan älykkäästi ajankohtaisista kysymyksistä.

Elokuvassa on hauska intertekstuaalinen sisävitsi. Kohtauksessa, jossa Seleneä esittävä Juliette Binoche on yhtenä paikalla, pohditaan voitaisiinko houkutella Juliette Binoche mukaan johonkin mainostempaukseen. Elokuva sivuaa myös tv-sarjoja, jollaisen väkivaltakohtauksessa Selene näyttelee rauhanturvaajaa. Voimme päätellä, että kirjallinen maailma kaipaa yhä enemmän elokuvien tapaista rahoitusta ja sponsoritukea. Olisiko joku Game of Thrones haastava tai kammottava esimerkki tällaisesta?

Nämä voisivat olla kaksi vastaista valtasuuntaa: entistä sensitiivisempi ja avomielisempi autofiktio ja toisaalla yhä mahtipontisempi, sadun maailmaan hukkuttautuva taisteluspektaakkeli. Eipä ole vaikea valita omaa suuntaa. Ikäpolvikysymys sekin.

Vielä viimeisiä vetoja täällä rantamailla, missä pulska kutuhauki oli eksynyt katiskaan. Pari pienempää päästin kasvamaan. Saunapuita on kertynyt komea pino, ja koilme kokkoa odottaa polttamista. En muista koskaan ennen kiihdyttäneeni ulkotöitä näin voimallisesti jo huhtikuussa! Sää on paras inspiraattori.

Ja nyt Helsinkiin vapun viettoon, pitkästä aikaa Ullanlinna odottaa sekä Uunisaaren lounaspöytä. Monen monta vappua olemme juhlineet haravoiden ja radiota kuunnellen. Maalaiskansa ei samastu sen paremmin ylioppilaisiin kuin työväkeenkään, joten juhlinta jää vaisuksi. Taata sentään lakitetaan ja torilla pidetään punertavia puheita. Radiossa äsken professori Matti ja ylioppilas Pia puhelivat hauskoja omista ylioppilaskokemuksistaan. Yllättävän vahvasti traditiot elävät, vaikka kumpikin ikäpolvi säilyttää tai kehittää niistä omat muotonsa. Lähdetäänpä tarkastamaan käytäntöjä. Hauskaa vappua kaikille!

30.4. 2019