Kansallismieli kukoistaa

 

Joko tulee kiekkohuuma ulos silmistä ja korvista? Leijonat (joita ei Suomen metsissä paljon ole) leiskuvat uuden kansanhurmion sytyttäjinä. Sankaritarun opetukset tulevat käyttöön pian kaikilla elämänaloilla.  On taas ihmeen hienoa olla suomalainen, yhtenä tätä suurta kokonaisuutta (aikamme poliittinen iskusana).

Mutta eikö yltyvä kansallishenki jo herätä oikeaoppisten huolestuneisuutta? Mauno Koivisto aikanaan varoitti, että urheiluvoitot lisäävät nationalismia. Hän kehotti jopa luopumaan kansallisista tunnuksista. Vaaleissa puolestaan populistit ja kansallismieliset (sanaa ei saisi kuulemma käyttää yhden ryhmän tunnuksena) etenevät. Jospa ihmeellinen jääkiekkoyllätys lisääkin puhuria väärämielisten palkeisiin.

Toistaiseksi puhutaan yhteisyyden merkityksestä ja yhteispelin voitollisuudesta, jossa yksilöt palvelevat koko joukkueen menestystä. Mutta entäs kun joukkueet päihittävät toisia joukkueita, toisten kansallismielisten tunnuksilla pelaavia. Eikö siinä juuri nationalistiseen tapaan nuijita muita, alisteta surutta toisheimoisia, rusikoida vieraiden tunnusten alla pelaavia ja riemuita estottomasti heidän tappioistaan. Jospa oppi leviääkin poliittiselle, tulenherkälle tantereelle. Millaisin seurauksin?

Toisaalta ainahan on urheiltu ja aina on kamppailtu oman kansan, omien kannattajien, myös kiihkofanittajien puolesta. Eikä malli ole urheiluareenoita kauemmaksi levinnyt, mitä nyt jotkut futisfanit ovat kaduilla kahinoineet.  Huligaaneja esiintyy kaikissa joukoissa ja yhteisöissä. Huoli saattaa olla turha ja teoreettinen.

Se tuli kuitenkin mieleen, kun katseli kuinka oikeaoppiset EU-vaalien jälkeen röykyttivät väärämielisä eli populisteja eli kiihkokansallismielisiä. Jotka meillä ovat ainakin toistaiseksi kovin sävyisää ja asiallista joukkoa. Johtajana Jussi Halla-aho on omaksunut jopa ääriasiallisen keskustelutyylin, josta on karsittu kaikki värikylläiset ainekset. Ihme kun hän uskalsi luonnehtia Isis-vaimoja ”käveleviksi aikapommeiksi”. Nykyisin vähänkin tehovoimaiset ilmaisut on julistettu pannaan, jos ne viittaavat ihmisiin tai kansanryhmiin. Kotimaisia juristejakaan ei saa nimitellä perustuslakitalebaaneiksi, koska he siitä pahoittavat mielensä. Kekkosella myllykirjeineen ei olisi asiaa tämän päivän pelikentille.

Teuvo Hakkarainen erehtyi kiittämään Unkarin presidentin kolmea ohjelmakohtaa eilen a-studiossa. Kohta olivat kaikki neljä keskustelukumppania hänen kimpussaan opastamassa, että lauseiden takana tapahtuvat teot ovat tärkeämpiä kuin kauniit lauseet. Kuinkahan Teuvo pärjää Brysselissä, hän kun on sanojensa mukaan vain ”tavallinen suomalainen jätkä”. No siellä tulee tueksi toisia samanmoisia ja niitähän riittää, ryhmä on kasvanut. Teuvoa kannustetaan pian ranskaksi ja italiaksi, ehkä unkariksikin, perästä kuuluu.

Laura Huhtasaari käytti aamulla sanaa isänmaallinen koskien omaa ryhmäänsä, ja taas tuli räntää niskaan. Äänikuningas Heinäluoma ylinnä neuvoi, ettei kallista sanaa saa omia vain omalle porukalle. Isänmaa kuuluu kaikille. On näissä persuissa vielä paljon opastamista. Kun he kohtaavat lisää aatetovereita siellä Rysälän perällä, voivat villiintyä ja sukeutua ihan oikeiksi nationalisteiksi. Kuka heitä sitten jaksaa täällä suitsia?

Mörkö Anttila on uusi kansallinen johtohahmo, jonka nimiin vielä vannotaan ja vedotaan. Hienosti on mies tähän saakka käyttäytynyt ja näyttänyt esimerkkiä (kuten koko joukkue) tälle eripuraiselle kansakunnalle. Kunpa ei nousisi maine korkealla kuohuvaan päähänsä. Hän voisi hyvin näyttää, millaista on reilu, kohtelias, toiset huomioon ottava mutta myös vastustajia surutta ja voitollisesti roimiva kansallishenki.

Emme Marjan kanssa seuraa yleensä kovin tiiviisti lätkää, mutta MM-kisat valloittivat meidätkin taas täydelleen. Siinä on niin paljon pelissä ja areena kansainväinen, jolla kunkin maan kansalliset arvot hyvin konkreettisesti punnitaan ja testataan. Viimeiset kolme Suomen peliä olivat parasta ja jännittävintä viihdettä, aivan hiuksia nostattavaa. Katharttiset voitot tuottivat onnen tunteita, jollaisia enää aniharvat yksityiset elämykset pystyvät synnyttämään. Kun Suomi voitti, tuntui ihan helkkarin hyvältä. Olkoon se sitten nationalismia, patriotisimia, populismia taikka mitä ismiä hyvänsä, joka tapauksessa se on parasta terapoivaa trillerismiä.

28.5. 2019