Finlandia-jaossa kirjojen rakastajat kehuvat kirjoja kirjallisuuden ystäville. Näin säilyy oikeauskoisten saumaton yksimielisyys.
Kiva olisi joskus kuulla joku särmän särähdys, vaikkapa uusi kiila kirjamarkkinoiden verenkäyntiin. Ehkä juhla ei ole sille oikea areena.
Palkintovalinnat kuulostivat hyvin perustelluilta, vähemmän yllättäviltä. Lasten ja nuorten jaossa kuulimme jakajan yleiskirjallisen esseen, joka päätyi suosittelemaan lapsille ja nuorille psykedeelisiä unia ja dystooppisia fantasioita. Näitä siis lapsosille pukin konttiin.
Sixten Korkman yllätti sillä, ettei halunnutkaan yllättää, vaan valitsi oman taloudellisen tietämyksensä keskiöstä parhaan kirjan. Varmasti pätevää tekoa ja hyvä valinta. Metsään haluamme kaikki mennä, kun vaan löytyisi oikeita metsiä.
Ja vähintään nyt opettelemme kaikki kirjoittamaan ja lausumaan oikein Pajtim Statovcin nimen. Bollasta voisi aloittaa lukuaukkojen kiinni kuromisen. Kuulemma ruma ja väkivaltainen kirja, joka on kerrottu kauniilla kielellä. Tasapaino vallitsee.
Lisäksi ylimmäinen ystävämme Posti taipui, tuli vastaan, ja niin sitten tomera Heidi Nieminen väkineen korjasi kauniin voiton. Onnea sitkeästä taistelusta! Saihan Postikin kikynsä ja joitain irtopisteitä. Tukilakot tehosivat. Lopulta järki aina voittaa. Täytyykö sittenkin ruveta väsäämään joulukortteja?
Tampereelta soitti asiallinen toimittaja, joka etsii kulttuuripääkuntaryppääksi aikovan Pirkanmaan pimeintä paikkaa. Hän on päättänyt, että se sijaitsee Myllykolussa. Mutta keskustelussa päädyimme siihen, että Sillanpää itse oli kyllä valon, elämän ja auringon ylistäjä. Pimeyttä hänelle edustivat puukko, pirtu ja tuberkkeli. Positiivisessa mielessä myös saunan laude, jonka kuumaan pirahteluun sopii kykertyä sikiöasentoon etsimään uudistavaa elämänvoimaa.
Muistimme, että Sillanpää oli kirjallisuutemme ensimmäisiä psykoanalyysin hyödyntäjiä. Hänen koulutoverinsa Yrjö Kulovesi kuunteli itsensä Freudin luentoja Wienissä ja toi hänen ideoitaan tuoreeltaan Suomeen. Sillanpää oli WSOY:n kustannustoimittajana kätilöimässä hänen uraa uurtanutta teostaan Psykoanalyysi, joka ilmestyi erinäisten viivytysten jälkeen 1935. Siitä se freudilainen villitys levisi meillä kaunokirjallisuuteen.
Sakari Sillanpää soitti puolestaan suoraan Hämeenkyröstä, ja siellä valmistaudutaan suureen Nobel-gaalaan kolmen viikon päästä lauantaina 14.12. Sakun tehtävänä on kertoa Äfeen ja seurueensa ihmeellisestä palkintomatkasta Tukholmaan ja Boon linnaan tasan 80 vuotta sitten. Isänsä Juhani oli mukana teinipoikana. Sanna Nyqvist valottaa uuden kirjansa pohjalta Nobel-historiaa laajemmin ja minä täräytän jumankauta juhlapuheen. Silja Sillanpää juontaa. Taidatkos enää kovempaa porukkaa löytää. Tulkaa mukaan Nuuttilaan juhlimaan! Otetaan vielä kerran Eemelin mitalista kaikki irti.
Näin päivä johdatteli kirkkaimmasta nykykirjallisuudesta historian syviin virtoihin. Kummassakin kelpaa uiskennella.
27.11.2019