Siinä se nyt on. Pelkään vähän selailla, aina osuu joku pikkuvirhe silmään. Ei toistaiseksi mitään vakavampaa. Kompaktin näköinen kirja, vaikka 416-sivuinen. Tänään on virallinen ilmestysmispäivä.
Kuinkahan kirja näinä aikoina tavoittaa lukijoita? Kirjakaupoissa ei kuulemma ole paljon asiakkaita. Toisaalta ihmiset ovat tottuneet tilaamaan kirjansa netistä. Ehkä jonkun sormi pysähtyy jopa kansallisrunoilija Runebergin kohdalle.
Kun kirjastot ovat kiinni, luulisi kaupalla olevan mahdollisuuksia. Ainakin halutuimmat kirjat löytävät kyllä koteihinsa. Tämä nyt ei kaiketi kuulu kaikkein kysytyimpiin, mutta koskaanhan ei tiedä… Pääasia että se on tehty ja valmis. Siitä seuraa aina syvä tyydytys. Toisaalta sitä ihmettelee, kuinka tuohonkin taas jaksoin keskittyä. Aihe vie mukanaan, kirjoittamista ei voi silloin estää.
Tämä luppoaika tuntuu sekin hyvin viihdyttävältä. Viikkoja ilman takarajoja! Kalenterin lehdet paistavat puhtaan valkoisina. Ei voi toivoa parempaa keskittymiskautta. Tässä naputan jo hiljaksiin uusia suunnitelmia.
Taloustutkimuksen johtaja Juho Rahkonen rohkeni aamulla telkkarissa nostaa esiin myös koronan hyvä seurauksia. Yksi oli tasa-arvoisuuden lisääntyminen. Kun vauraat ja vauhdikkaat eivät pysty lentämään ja tienaamaan, eivät paljon sijoittamaan eivätkä ehkä tohdi nostaa osakkeitaan, heidän tilanteensa lähestyy ainakin pikkuisen tavallisia tallaajia. Yrittäjät tietysti ovat vaikeuksissa, varsinkin pienyrittäjät. Ja kunnat! Miljardien menetykset. Hitto, kuinkahan tämä Hämeenkyrökin selviää. Helsinki on kuulemma ainoa vahva pärjääjä. Entä Kauniainen?
Täällä lumipeitteen saartamassa oravanpesässä ei pysty ajattelemaan kaikkia murheita, joita maailmalla nyt risteilee. Kiva sinänsä, että yöllä oli tullut lisää lunta. Tiistai oli oikein venäläisen myräkän päivä. Talvi tekee myöhäistä paluuta.
Sitten pitää odotella pikkuhiljaa kommentteja kirjasta. Aina kiinnostaa mitä tuomiovallan omaava kritiikki tulee sanomaan. Ainakin tässä on joitain uusia piirteitä kunnianarvoisen kansallisrunoilijan henkilökuvaan. Runoudesta on jo vaikeampi tehdä maata kaatavia tulkintoja, mutta ainakin taustoja ja vastaanottoa voi selvitellä kansantajuisesti. Runebergista on aina kirjoitettu melko juhlavasti. Pudotan ja lähennän tyylilajia. Kunnioitus silti säilyy, sen JLR ihan oikeasti ansaitsee. Kova naama, sekä ulkoista että taiteen tuomaa menestystä enemmän kuin kellään suomalaisella runoilijalla.
Ja kukahan huomaa pienen sensaation. Runebergin rakastetun Emilie Björksténin tähän asti tuntemattoman runon on ensimmäisenä suomentanut debyyttinään eräs aika läheinen runoilijatar. Eikä hullummin ollenkaan. Katsokaa lisää Johan Ludvigin ihmeellisiä seikkailuja kirjasta sikäli kun saatte sen käsiinne. Lukuintoa muutenkin koviin koronaviikkoihin!
2.4. 2020