Lähdetään selviämään

Rohkaisin mieleni ja kävin eilen postissa ja kaupassa. Kaikki sujui loistavasti. Myyjät ovat täällä aina olleet ystävällisiä, mutta eivät koskaan niin hellän huomaavaisia kuin nyt. Asiakkaita on vähän ja hekin kaukaisen kohteliaita. Jotkut valittavat Helsingin Itäkeskuksen ostarin huonoista käytöstavoista. Täällä maalla ei näe mitään sellaista.

Tempaisin kahden raskaan kauppakassin päälle Ilta-Sanomat ja yllätyin iloisesti: Eeva-Kaarina Kolsin puhelinhaastattelun pohjalta tekemä juttu olikin siinä koko sivulla ja ihan näpsäkästi tehty. Komistuksena Marjan täällä ottamat kuvat! Viereisellä sivulla juttua Tanskan kuningattaren syntymäpäiviltä. Olenpa hyvässä seurassa.

Kun jutussa julistan eläväni kissanpäivillä, siitä voisi jo tulla huono omatunto. Mikä oikeus minulla on nauttia näistä poikkeusajoista, jotka tuottavat monille ahdistusta, mökkihöperyyttä ja talouden sekä hermojen romahduksia. Tästä laadiskelen vielä laajemman tutkielman.

Kaiken lisäksi paikallislehtemme UutisOiva (ikävä vanhaa nimeä Hämeenkyrön Sanomat) julkaisikin näin pikaisesti pienen nätin arvion kirjastani. Nina Ylinen oli lukenut sen läpi ja ymmärsi ainakin pääkohdat, kiitos siitä.

Näin peli on avattu. En muista, että paikalliset olisivat koskaan ehtineet ennen Hesaria, jonka kontribuutiota edelleen mielenkiinnolla odottelen. Sieltä on tiettävästi tulossa varsinaisen asiantuntijan laajahko arvio. Illalla tulin kuunnelleeksi radiokeskustelun Boccaccion Decameronesta, uusinta parin vuoden takaa. Siitä kehittyikin vilkas väittely, jossa pari naistutkijaa puhkoi ansiokkaasti Juha Hurmeen hallitsemaan pyrkivää yli-intoilua. Hurme ajoi väkisin sisään suvaitsevaisuuden ja kaiken voittavan seksuaalisuuden teemoja 1300-luvun teokseen. Keskiajan sotatutkija Sini Kangas, Tuomas Heikkilä ja Vatikaanin tuntija (nimi vilahti ohi) tasapainottivat viisaasti villeiksi riistäytyviä tulkintoja. Keskustelijat olivat kieltämättä tehneet läksynsä hyvin. Näihinkin aiheisiin tekisi mieli palata joskus kunnolla. Nyt lueskelen Decameronea iltaisin novelli kerrallaan.

Yhden jutun voin oikaista saman tien. Oli puhe Jaalan kirjastosta poistetusta Decameronesta 1930-luvulla. Haanpään Kenttää ja kasarmia ei koskaan kielletty, kuten Hurme väitti. Kova kohu siitä kyllä nousi. Varmistin asian Vesalta, joka kertoi samalla, että Virossa sen käännös todella neuvostoaikana kiellettiin. Armeijan kritiikki ei sopinut sotilasparaatien suureen valtakuntaan. Saksan jääkäriäkin Haanpää kuvasi sopimattomassa yhteydessä.

Haanpää sai kustantajineen kyllä sakot myöhemmin Pulamiesten puheista, jotka ilmestyivät Tulenkantajissa. Päätoimittaja Erkki Vala istui myöhemmin vankilassakin, tosin muista syistä. Haanpään julkaisukanavat sulkeutuivat väliaikaisesti, mutta se on jo toinen juttu.

Hyviä radiokeskusteluja kuuntelee mielellään, vaan aika harvinaisiksi ovat menneet. Nyt puhutaan kaikilla kanavilla ryppy otsalla olevista oloista, taudista, taloudesta ja pimeästä tulevaisuudesta.

Perjantaina iltapäivällä presidentti ja pääministeri rohkaisivat meitä arvokkain äänenpainoin. Hallitus miättii nyt monia asioita. Sanna Marinin avoimet diftongit tuovat hauskan tamperelaisen vivahteen hänen muuten huoliteltuun puheeseensa. Lähdemme siis joukolla kukistamaan Niinistön manaamaa pirulaista. Palaan taas tähän jäytävään seikkaan: miksi meillä kahdella on niin leppoisan mukavaa täällä maalla? Millä me sen olemme ansainneet. On kopautettava puuta ja kaiketi liityttävä, omalla vaisulla tavallamme, yhteiseen auttamis- ja selviämiskampanjaan.

17.4. 2020