Muistojen luentomatka

Vaaliyö latasi jännitteitä ja lysähti lopulta ratkaisemattomaan. Äänten laskenta jatkuu vaikka kuinka kauan, ja sen jälkeen lasketaan oikeuskuluja. Ratkaisu häämöttää kai jossakin joulun tietämissä.

Donald Trump on huono häviäjä. Oikeastaan hän ei voi hävitä ollenkaan. Jos niin ihmeellisesti kävisi, rähinä jatkuu jollakin muodoin seuraavat neljä vuotta. Poliittisesta viihteestä ei tule pulaa. Show must go on.

Valvoin ja torkahtelin Lappeenrannan hotelli Patriassa, joka onkin mukava paikka, kuten Outi Pakkanen lupasi. Mutta yö olisi voinut olla viihdyttävämpi. Ainakin opimme perusteellisesti, kuinka supervallan vaalikone toimii. Ihme ettei sitä ajanmukaisteta. Osavaltioilla on liikaa omaa valtaa.

Suuri syyllinen oli myös lisääntynyt äänestysvilkkaus, josta yleensä demokratioissa iloitaan. Amerikassa se pohjustaa kaaoksen, jota toinen ehdokas hyvin valmistautuneena kiihdyttää. Tässähän olivat vastakkain Trump ja no-Trump. Biden ei itsessään ole kovin valovoimainen ehdokas.

Uskon ja toivon kuitenkin, että Biden viimein julistetaan voittajaksi, ihan jo vaihtelun vuoksi. Trumpin ralli non tullut riittävän tutuksi. Presidentti ei voi noin karkeasti halveksia puolta kansanosaansa. Välillä tuntuu kuin järki olisi singonnut tähtitaivaalle.

Silti oli paikallaan, että parhaat kommentaattorit Maria Annala ja Markku Ruotsila muistuttivat myös Trumpin kiistattomista saavutuksista talouden ja työllisyyden aloilla. Ei häntä vain pärstäkertoimen perusteella kannateta, saatteena on täyttyneitä vaalilupauksia myös maahanmuuton hillitsemisessä. Paksuniskaisen työväenluokan tulot ja itsetunto ovat kohonneet roimasti.

Pari jännittävää tulkintaa jäi mieleen. Annala arvaili peräti, että umpikujaan johtavan prosessin jälkeen presidentiksi voi nousta edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi! Tällaisen portin laki avaa. Ruotsila taas tähdensi, että siellä kansaa jakavat poliittisia tekijöitä syvemmät kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät, joihin ehdokkailla ei ole suoranaista vaikutusta. Kannatti sittenkin valvoa ja olla kuuntelulla, tilannekin vaihteli tavallaan aika kiinnostavasti.

Matkani päätapaus kirjastossa sujui asian mukaisesti. Kaikki varatut ja hajasijoitetut 50 kuulijapaikkaa täyttyivät. Totesivat että viimeksi kauan sitten minulla oli täällä 200 kuulijaa. Kerroin Väinö Linnasta ja uunituoreesta muistelmateoksesta Päivä on tehnyt kierroksensa. Ensimmäinen painos alkaa mennä lopuilleen. Isänpäiväksi sitä vähän ostettiinkin. Kannatti kirja valmistaa rivakkaan tahtiin. kesällä.

Useimmiten on kuulijoiden joukossa vanhoja tuttuja. Nyt ilahduin, kun tapasin pitkästä aikaa Kuuskosken Leenan eli pappi Pyrhösen lesken, vanhan perhetuttavan. Sanoi viihtyneensä Lappeenrannassa hyvin jo pitkälti yli 40 vuotta.  Muistelimme vanhempiamme, jotka aikanaan meitä kylään toistemme luo kuljettivat. Leenan isä Viljo Kuuskoski oli Ammattikasvatushallituksen pääjohtaja. Perheen neljästä lapsesta kaksi on jo kuollut.

Tämä oli kuin muisto ja vanhan ajan klassinen luentomatka, junalla puksutin edestakaisin. Tämmöisiä oli ennen useinkin, nyt pandemia on reissaamista harventanut. Hauska kumminkin kokeilla sanan säilää, että vieläkö on kunnossa. Tänään mentävä Kallion kirkkoon puhumaan Päivi Istalan kanssa Sinuhe egyptiläisestä, jonka ilmestymisestä on kulunut 75 vuotta, saman verran kuin syntymästäni.

5.11. 2020