Äidin kaupungissa

Hanko näyttää nousseen yhä vetovoimaisemmaksi kesäkaupungiksi, mutta minulle se on vanha tuttava seitsemän vuosikymmenen takaa.

Äitini on syntynyt ja kasvanut Hangossa, ja vanhempieni kanssa olen sukuloinut siellä pikkupojasta alkaen. Siellä oli kodikasta ja lämminhenkistä, matalissa kerrostaloissa ei ollut ovissa avaimia, ne olivat aina auki.

Jännittävää oli matkustaa junassa, kun ikkunat suljettiin luukuilla Porkkalan rajalla ja sitten köröteltiin pimeydessä. Kertoikohan isä minulle, mistä oli kysymys? Muistan vain matkustajien ahdistuneet ja harmistuneet ilmeet. Hiljaa istuttiin ja vähän pelättiin. Hangon sodan aikainen ja myöhempi poliittinen historia on oiva tutkimuskohde sinänsä.

Sittemmin olen käynyt Hangossa kymmeniä kertoja – ja nyt taas. Halusin esitellä nuoremmille lapsilleni heidän Famunsa eli äitini Saga Nilsénin hienon kotiosoitteen Strandgatan1, missä tullinesimiehen perhe asui. Talo on edelleen hyvässä kunnossa, näytti olevan juuri remonttikin menossa. Kun äiti täytti 70, teimme juhlamatkan ja pääsimme taloon sisällekin.

Nyt asuimme viehättävässä Tellinan pensionaatissa, jossa ei ole kaikkia mukavuuksia, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Henkilökunta on iloista ja auttavaista. Ruokasalin näköala korvaa kaiken.

Teimme aurinkoisen merimatkan Bengtskärin majakalle,todella tutustumisen arvoinen kohde. Suomen korkein majakka on kokenut sekin hurjia vaiheita jatkosodan alussa, kun sitä kovissa taisteluissa vallattiin takaisin venäläisiltä. Nyt se on mitä idyllisin nähtävyys, ja ken jaksaa, voi vaikka kiivetä kierreportaat huipulle ja ihastelle upeita näkymiä merelle ja kaupunkiin päin. Erikoisnähtävyys: hautovat haahkat.

Vanhojen makasiinien ruokapaikat olivat Origosta alkaen tupaten täynnä lauantai-iltana, mutta mahduimmepa sekaan ja terassin pöytään, missä nautimme herkulliset pastat.

Helteisenä sunnuntaiaamuna löysimme äitini vanhempien Alma ja Arrthur Nilsénin haudan ja sitä vähän kunnostelimme.  Kävimme tietysti tervehtimässä myös Mannerheimin aikanaan omistamaa Fyra vindarnas husia ja vetäisemässä kevyet brunssit. Kahvila häämöttää yläkuvassa.

Casino on tärkeä nähtävyys, nuoren Sagan suosima huvittelupaikka iloisella 1920-luvulla. Kuinka monia muistoja olenkaan kuullut äitini sieltä kertovan, kun hienoja kavaljeereja riitti. Alma on siellä sittemmin vieraillutkin näytelmällään Hangö Teaterträffin aikaan.

Sitten hajaannuimme kuka rannalle uimaan, kuka kotimatkalle. Ihmeellisen virkistävä käynti. On aina hyvä vaihtaa maisemaa, varsinkin kun täällä on Kyrössä kyyrstelty koko koronatalvi ja kevät. Hanko on maineensa veroinen, ehdottomasti Suomen Riviera ja tarjoaa vaikka mitä löytäjälleen. Tässähän vain raapaisimme sen keskeisiä nähtävyyksiä, muutaman muistomerkin sentään tutkimme tarkemmin.

Paljon jäi vieläkin löytämättä. On loppukesällä palattava Hankoon, jolloin sesonki huipentuu ja sammuu taas talveksi.

21.6. 2021