Pyhäinpäivänä

Hiljaisia päiviä. Mietteitä nousee. Kuinka kauan riittää elon päiviä? Hyvä että on asioita, joihin ei millään mittaustuloksilla saada vastauksia.

Istuimme Agricolan kirkossa kaikin, etupenkissä lämmenneinä. Hyvin kuulimme, kun liturgi Piety Korpelainen lausui Marja Helena Norhan nimen. Se oli lopullinen tiedotus. Yksi kynttilä kuvassa on Marjan. Nyt hän siis liitänee tuolla kohti valkeutta. Ei voi häntä enää tavoittaa muuten kuin muistoissa.

Viivähdimme lähimpien kanssa sitten meillä kirkkoviineillä ja tosiaan muistelimme. Artsi kertoi mystisen tarinan Usko Nyströmin taulun seikkailuista. Taulu on siirtynyt itsestään Viehätyksestä Törmälle. Kukaan ei tunnusta sitä vieneensä. Juttu kelpaisi kummitusjutuksi Kansanradioon.

Hämeenkyrön kirkossakin oli Marja kuolleeksi ilmoitettu ja hauta kauniiksi laitettu.

Tänä aamuna kävimme Ainon kanssa Malmin hautausmaalla vanhempieni haudalla. On siihen haudattu myös isoäitini Suoma os. Mäkelä, Sillanpään Eemelin täysi serkku eli orpana. Hän kuoli 1923 47-vuotiaana ja jätti jälkeensä neljä lasta. Niitä Rajalan Ville hoiteli kotiapulaisen kanssa, jonka myöhemmin nai. Isäni eli 97 vuotta ja täyttäisi näinä päivinä 114.  Äitini oli vain 92-vuotias kuollessaan.

Heitäkin tulee paljon muistelluksi. Hienoja kunnollisia vanhempia, ei mustaa pilkkua. Minä se saatoin olla ylimielinen ja kärsimätön ja tuotin varmasti pettymyksiä. Kaikki on toivon mukaan anteeksi annettu.

Viikolla kävin sekä Kampin että Munkkiniemen palvelukeskuksissa kertomassa kirjoistani. Aina tulee tupa täyteen ja keskusteluakin syntyy. Munkassa tapasin samalla virkut serkkuni Ullan ja Kaijan sekä performanssitaiteilija Heikki Mäntymaan uusine tyttöystävineen. Lämpimiä sosiaalisia tilanteita nämä, jos eivät kovin tuottoisia, ainakaan välittömästi. Marja kehotti aina menemään kun kutsutaan, sitä edelleen noudatan.

Markku Envallin ovella kävin kolistelemassa, teimme lenkin rannoille ja puhelimme – yllättäen kirjallisuudesta. Missä viipyy arvostelu Martti Anhavan Haavikko-elämäkerrasta? Joskus kirjamessuja on pidetty merkittävien kirjojen takarajana. Omaa uusintani ei varmaan arvostellakaan, kun se elokuvakin 70 on vain numero viipymistään viipyy.

Elokuvissa sentään kävin, näin kiitetyn ja palkitun Hytti no 6. Sympaattinen pieni elokuva, ei mielestäni suuri tai merkittävä. Kovasti se poikkeaa tarinaltaan Rosa Liksomin kirjasta, mutta saman tunnelman se hyvin tavoittaa paitsi että tytöllä on uhkaa vähemmän, kun hyttikaveri on niin leppeä nuorukainen. Sen elokuva näyttää, kuinka ankeaa on matkustaa junassa Venäjällä. Tai kuinka sen ottaa, tarjolla on ainakin tapahtumia. Muistan kun itse matkasin samassa hytissä juopon venäläisen everstin kanssa Leningradiin vähän ennen kuin siitä tuli Pietari. Taisin pelätäkin, tunnelma oli raskas, jotenkin painostava. Kyllä elokuvan katselee, paremman puutteessa. Olisiko vielä nähtävä se uusi James Bond, jossa on Artsin mielestä liikaa räiskettä?

Puolan lähetystöönkin löysin tieni. siellä julkistettiin Jukka Soisalon-Soinisen ja muiden Mannerheim-kirja, muhkea teos, rikkaasti kuvitettu ja tiedoilla varustettu. Siitä olen jo maininnutkin, nyt juteltiin aiheesta Jukka Mallisen ja kumppanien kanssa ja Tapani Ruokanen heitti sateessa ystävällisesti metron pysäkille. Puhuttiin Haavikosta. Kukaan ei lähetystössä puhunut ainakaan suureen ääneen Puolan Eu-kapinasta. Mikä hinku tällä edistyksen unionilla on jyrätä kaikki maat oman mallinsa mukaiseksi?

Kirjallisella rintamalla muuten hiljaista. Markku kehui kiinalais-amerikkalaista kirjailijaa Yiyun Litä, jota on ainakin Keltaisessa kirjastossa. Ja kais se uusi nobelistikin on pian tulossa Tammelta suomeksi. Oma hylly pursuilee kyllä riittämiin luettavaa. Orhan Pamukin Punatukkainen nainen on mainio muunnelma vanhasta Oidipus-myytistä. Jotain kotimaistakin pitäisi lukea, mutta mitä. Joulu tulee, hyvä syy retkeillä kirjakauppaan. Jospa tutustuisin Kaisaniemen uuteen Rosebud-kauppaan. Huima kaveri on Hannu Paloviita, kun tällaisen julki polkaisi.

Parhaat päivät ovat mielestäni edessä. Kynttilää polttelen, luen, nautin viiniä, tuotan kirjoitusta. Mikä tämän parempaa. Valoa odotellessa.

7.11. 2021