Hyvän tahdon lähettiläitä

Presidentti Niinistö siteerasi uudenvuoden puheessaan F. E. Sillanpään joulusaarnaa vuodelta 1948:

”Minun ehkä vanhentunut käsitykseni meidän ihmisten keskinäisistä suhteista on se, että tarvitaan enemmän hyvää tahtoa, enemmän halua ymmärtää toinen toisiaan  ja enemmän nöyryyttä korkeampien arvojen edessä.”

Lieneekö löytänyt kohdan itse vai onko Jenny kuiskannut. Joka tapauksessa hyvin poimittu. Niinistö totesi, että ajatus ei ole vähääkään vanhentunut. Eipä todella, vaikka sen lausumisesta radiossa on kulunut 73 vuotta. Jatkossa Sillanpää lausui vähän lannistuneesti, että ”meidän jokapäiväisen elämämme piirissä tempovat niin monet voimat ja virrat, emmekä sen piirissä täydellistä rauhaa koskaan saa…” Totta sekin vai mitä.

Näitä voimavrtoja presidentti käsitteli puheessaan monipuolisesti, ei kuitenkaan luettelonomaisesti, vaan kutakin teemaa painottaen. Mielestäni se oli oikein hyvä puhe, hänen parhaitaan. Eiköhän Venäjästkin tullut sanotuksi riittävän jämerästi: etupiiriajattelu ei kuulu 2020-luvulle. Putin on toista mieltä, samoin Kiinan johtaja. Pitäköön hyvänään.

Sillanpäällä on enemmänkin ajankohtaista sanottavaa. Tiedän valistuneen perheen Tapanilassa, jossa luettiin jouluaattona ääneen kirjailijan ”Joulukirje diktaattoreille” vuodelta 1938. Siinä kuulivat kunniansa niin Stalin, Hitler kuin Mussolini. Keskeiset ajatukset pätevät edelleen, mutta viesti olisi kai ollut jo liian raju Niinistön puheeseen.

x x x

Kun vaihdoin vuotta yksin ja kuuntelin ulkoa räiskeitä, tulin samalla katsoneeksi Sofia Coppolan elokuvan Marie Antoinette alusta loppuun. Upean koristeellinen leffa keskittyi Versailles’n visuaaliseen loistoon ja jätti Ranskan vallankumoukseen johtavat tapahtumat taustalle. Silti syntyi vetoavan elävä henkilökuva Itävallan kevytmielisestä prinsessasta, josta hetkessä leivottiin Ranskan kuningatar. Naimakaupan perusta oli tukevasti valtapoliittinen.

Kuvaus limittyi hyvin prinsessa Dianasta nähtyyn dokumenttiin tänään. Se oli yksityiskohtaisempi kuin monet aiemmat ja näytti Dianan monin vilauksin ihmisläheisenä hyvän tahdon lähettiläänä. Ansiokkaasti hän näytti aikanaan toteuttaneet Niinistön siteeraamaa Sillanpään ohjetta. Dokumentti laajensi Dinan luonnekuvaa siitä ahdistuksesta, mitä teattereihin pian palaava Spencer esittää.

Yhtä mahdoton Dianan oli sovittautua hovin vaatimuksiin kuin Marie Antoinettella parisataa vuoitta aikaisemmin omaan etikettiinsä. Tällä oli tosin hovitausta ja vähän tottumusta eikä hän erityisesti harrastanut hyväntekeväisyyttä, vaan pikemmin surutonta tuhlaavaisuutta. Mutta kuninkaittensa kanssa nämä jalot naiset olivat purjeessa. Charles harrasti vanhaa sivusuhdetta ja Ludvig XVI ei harrastanut rakkauselämää ylipäätään. Ole sitten näitten kanssa onnellinen ja tuota maalle uusia kuninkaita,.

Tässä vain päivän pikapistoja. Vuosi alkoi lupaavasti ja jatkukoon yhtä virikkeellisenä.

1.1. 2022