Tiikeri ja lumihiutale

Olipa upeat avajaiset. Ainahan ne ovat, mutta Pekingissä oli pelkistettyä oivallusta. Digitekniikan käyttö huippuluokkaa ja näissä oloissa perusteltua. Kaikista vastuksista huolimatta oli juhlan tuntua, vaikka Hesarin pääkirjoitus sen etukäteen kielsi.

Avajaisten sankari oli järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Ciai Qi, harvinaisen pitkä kiinalainen. Linnunpesän onnellisin muna oli puolestaan presidentti Xi Jinping. Kiina tekee kisat sittenkin, vaikka vaikeuksia kasautui enemmän kuin riittämiin.

Urheilijat eivät vaikuttaneet yhtään ahdistuneilta. Päinvastoin näyttivät iloisilta kuten aina. Jos valtion päämiehiä puuttui katsomosta, kukaan ei kai heidän pönötystään kaivannutkaan. Piskuinen Suomikin marssi ledareenalle harmaissa toppatakeissaan ja Sari E heilutti lippua. Vain Ruotsilla oli ankeammat edustusasut.

Eikö ole kuitenkin hyvä, että kaikkien riitelevienkin maiden edustajat kohtaavat edes jossakin sulassa sovussa. Poliittiset ristiriidat eivät puhkea kilpakentillä, ellei niitä tieten tahtoen masinoida tai provosoida esiin. Suomme urheilijoille rauhoitusajan suurvaltojen rähinöistä.

Ihmisoikeuksista on puhuttu paljon. Samalla muistuu mieleen suuren ajattelijan ja luonnonystävän Pentti Linkolan mielipide. Hän piti ihmisoikeuksia hirvittävänä käsitteenä. Juuri ihmisoikeudet riistävät ja tuhoavat tehokkaimmin maapalloa. Linkolan loogisen opin mukaan ihmiset on pantava kovaan kuriin ja karsittava kaikki vahingolliset oikeudet. Varmaan hän olisi hyvin pettynyt Kiinan tilanteeseen – ei ihmisoikeuksien kuristamiseen, vaan niiden holtittomaan rehotukseen ja yltyviin luontoa tuhoaviin kulutusjuhliin. Ilmaisun vapaus on asia erikseen, siitä Linkolakin voisi nuhdella Xi Jinpingiä.

Kisojen avajaisissa käytettiin hienosti keskeisiä symboleja, tiikeriä ja lumihiutaletta. Ellei tämä ole taidetta niin mikä sitten. Ehdottomasti se on elokuvaohjaaja Zhang Yimonin uran huipentuma. Valtiojohtoinen taide näyttää diktatuurimaassa, mihin kaikkeen se pystyy kun resurssit ovat rajattomat. Samalla työllistettiin satatuhatta vapaaehtoista, jos ne sitten olivat vapaaehtoisia. Mielenosoituksia kisoja vastaan ei ole näkynyt.

Meidän harrastajanäyttelijä Kurvisemme sen sijaan kurvasi Kiinan koneesta Senaatintorille kuulemaan kulttuuriväen haukkumiset. Mielenosoitus tähtäsi kai siihen, että uutta pandemiaa ei saa tulla, ja jos tulee niin se ei saa ainakaan kulttuuriväen osalta johtaa rajoituksiin. Ravintoloitsijat ja matkailuväki ovat samalla kannalla. Tuore ministeri Lindén yrittää muistuttaa sairaaloiden ylikuormituksesta, mutta kuka nyt hoitajien huolista piittaisi, kun taidetta tarvitaan ja janoa sammutellaan.

Toinen mielenosoitus vastustikin Mannerheimintiellä yleensä kaikkia yhteiskunnan asettamia rajoituksia. Myös covid virus oli vastustettavien listalla ja ihan aiheesta. Seuraavaksi autoilijat järjestävät mielenosoituksen jatkuvaa lumipyryä vastaan. Eikä ole poissuljettua sekään, että vielä nähdään mielenosoitus kaikkia turhia mielenosoituksia vastaan.

Naisjääkiekkoilijoiden kaksi katkeraa tappiota voivat nekin nostattaa mielenilmauksia. Valmentaja sai hyvän syyn tulla pois kisamaasta, mutta vielä sinne jäi syyllisiä. Hyökkääjillä, puolustajilla ja maalivahdeilla on omat valmentajansa. Eikö siitä synny melko sekava soppa? Kuolemansairas Curre Lindström valmensi miehet aikanaan yksin maailmanmestareiksi. No jaa, kai hänelläkin apulaisia oli.

Joku kommentaattori vastusti valmentajan narratiivia, kun tämän mukaan vastustaja oli USA-ottelussa parempi. Eihän semmoista pidä mennä höläyttämään, muuten tappiot eskalotuvat entisestään kuten Kanadaa vastaan heti nähtiin. Urheilukielikin kehittyy, kohta naiset hiihtävät ja lisää narratiivia on luvassa. Toivottavasti tappiomieliala ei joukkueessa lisää eskaloidu.

J. L. Runebergin Hirvenhiihtäjiä muistellen 2022

PS Naiset Niskanen ja Pärmäkoski hiihtivätkin uljaasti, eikä moittimista Matinahon tai Kyllösen suorituksissa. Lupaa hyvää perinteiselle ja viestiin.