Näin lausahtaa Kiovan liepeillä asuva suomalainen Mahlin Ahlbeck Hbl:n mukaan. Tieto ei vain ikävä kyllä auta häntä yhtään. Onnekseen hän on nyt lomalla ja toivoo vielä voivansa palata kotiin. Yhteinen huoli kuvastuu kaikista haastatelluista.
Parhaita sisäkuvia Venäjän tunnelmista saa edelleen Anna-Lena Laurénin jutuista samassa lehdessä. Hän osoittaa, että Putinin sisäpiiri alkaa pikkuisen säröillä. Samoin laittomat ja rohkeat mielenosoitukset leviävät kaupunkeihin. Laurén ei silti usko Putinin vallasta syöksemisen mahdollisuuksiin, hänen otteensa maasta ja pian naapuristakin on raudanluja.
On vain seurattava tilannetta. Me suomalaiset olemme siinä aktiivisia, mutta myös kylmän rauhallisia. Varhain tänä aamuna muilla maailman kanavilla oli jatkuva sotahulina päällä, meillä Tv1 alkoi virkoilla kahdeksalta ja ensimmäinen erikoislähetys on kolmelta iltapäivällä. Ulkoministeri Haavisto selvitti kyllä äsken tilannetta ja pakotteita hyvin asiallisesti. Kovaan paikkaan on joutunut Pekka, vanha vihreä humanisti. Niinistön-Haaviston linja pitää. ei huolta.
Jos on EU yksimielinen, sitä tuntuu olevan myös koko Suomi. Ei kuulu yhtään kravahdusta Putinin ja hänen hyökkäyksensä puolesta. En tosin seuraa juurikaan somen sohelluksia, siellähän saattaa joku hurahtaa suurvenäläisen mahtipolitiikan kannalle. Aina löytyy yksityisajattelijoita tai venäläiseen propagandaan uskovia.
Joudumme ikävä kyllä odottamaan syksyyn ennen kuin Matti Klingen uusi päiväkirja ilmestyy. Klinge puolusti päiväkirjassaan Pinaatti ja Saint-Simon (2014) vahvasti Krimin valtausta. Hänellä oli sama käsitys kuin Putinilla: historiantuntemus auttaisi ymmärtämään, että Krimin niemimaa on Venäjää. Sen palautuminen Venäjän yhteyteen merkitsi vain vanhan erehdyksen korjaamista.
Klinge on tunnustanut Putinin sankarikseen, sillä tämä palautti järjestyksen Venäjälle ja nosti romahduksen jälkeen maan elintason. Professoria murehdutti jo 2014 sankarin saama kohtelu maassamme: ”Kovin simppeliltä tuntuu presidentti Putinin demonisoiminen ja hänen älynlahjojensa epäileminen kaikenlaisten karikatyyrien merkeissä, useimmiten olisi syytä tarkastella myös kunkin oman maan poliittista johtoa. Neroja on niukasti.”
Nyt tätä demonisointia on tullut roppakaupalla lisää ja täydestä syystä. Kun tarkastelemme oman maan poliittista johtoa, siellä puolestaan on näkyvissä varsin ryhdikästä ja yksimielistä toimintaa. Voisiko kunnianarvoisa professorikin revisioida näkemyksiään? Sen näemme syksymmällä hänen päiväkirjastaan. Jänneväli on kieltämättä vähän hidas. Olisikin toivottavaa, että hän rysäyttäisi heti tuoreeltaan mukaan keskusteluun. Saataisiin ainakin yksi eriävä mielipide. Kuka muukaan ymmärtäisi Putinia?
Tilanne Kiovassa ja sieltä johtavilla maanteillä näyttää toisaalta niin kauhealta ja surkuteltavalta, että spekulatiivinen viisastelu ei paljon viehätä. Kovasti ne selittävät kaikki asiantuntijat eri kanavilla, mutta todellisuus ei siitä muutu. Todistamme hirveää tragediaa, Jännittää vain, mita lähestyvät joukot tekevät kun pääsevät Kiovaan. Otetaanko urhea Zelenski vangiksi kuten Dubcek Prahassa 1968? Ei tee mieli kuvitella eteenpäin. Kuinka suositun tv-koomikon maailma kääntyi ylösalaisin! Suuren elokuvan aihe.
On siis klikkailtava CNN:n ja BBC:n nappuloita ja odoteltava Ylen erikoislähetystä kolmen tunnin päästä. Toisteisuutta ei voida näissä välttää kuten ei yleensäkään Ylen tuskastuttavan tiuhaan rummuttavassa ennakkomainonnassa. Onneksi se on rokottanut niin tehokkaasti Euroiviisujen kisailua vastaan, että on helppoa kääntää Teemalle ja katsoa Rossellinin ajatonta klassikkoa Rooma avoin kaupunki. Sodasta siinäkin on kysymys, uskonpa että hyvinkin hätkähdyttäviä yhteyksiä omaan aikaamme huomaamme.
26.2. 2022