Käräjillä ja konsertissa

Kerta ensimmäinen, kokemus sinänsä. Istuin syytetyn penkillä Pirkanmaan käräjäoikeudessa ja kolme nuorta naistuomaria silmäili minua tuimasti. Alusta pitäen oli selvää, että he eivät juuri kallistaneet korvaansa puolustukselleni.  Varmaankin heillä oli valmis käsitys asian laadusta ja tulevasta tuomiosta.

En nyt rupea julkisesti jurputtamaan tuomiosta, valitus on valmisteltava huolella asiantuntijan kanssa. Selvää ainakin on, että tuomio on kohtuuton. Kaksi keväistä kävelyä vanhaa polkuani pitkin maksaisi minulle 30 päiväsakkoa ja korvauksineen lähes 7000 euroa! Kotirauhaa en edes hipaissut. Sen suojelu ei syytteen tavoitteena ollutkaan, vaan minun mielenrauhani johdonmukainen häirintä.

Muistan jo isäni vanhana juristina siteeranneen Olaus Petrin tunnettua tuomarin ohjetta: Mikä ei ole kohtuus, ei voi myöskään olla oikeus. Tähän ja terveeseen järkeen on nyt turvattava.

Mutta sarjahaastaja ei tähän lopeta. Kun tulin Sepänkadulle, täällä odotti jo kuudes rikosilmoitus vuoden sisään. Olen vahingossa pannut väärän kuvan nettiin blogini yhteyteen! Kuolleen vaimoni ottaman hilpeän, täysin tunnistamattoman varjokuvan lempivästä pariskunnasta – eli asianomistajista. No Helsingin Poliisilaitoksella on arviointikyky tallella: asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, esitutkintaa ei toimiteta. Kun haulikolla ampuu, aina joku hauli osuu, nyt jo kaksi kuudesta.

Oli viillytettävä hermoja koettelemuksen jälkeen. Olikin tarjolla Seppo Pohjolan sävellyskonsertti Sellosalissa. ”Syysserenadi” esitteli seitsemän kantaesitystä, kaikki kompaktin lyhyitä ja hyvinkin erilaisia. Kuulimme moderneja sävellyksiä ja  energistä soitantaa. Vahvat melodiset vetäisyt tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Sellainen oli Baroque and Roll, jonka hauskasta unenomaisesta syntyhistoriasta säveltäjä kertoo käsiohjelmassa.  Komeasti soi myös Pohjola Quartet. jonka Seppo on omistanut äidilleen Aino Pohjolalle. Hänet olen tavannut monesti Hämeenkyrössä, missä teimme Sepon kanssa viisi vuotta sitten Sillanpää-oopperan.

Mieleen jäi päällimmäisenä soimaan silti Trio viululle, sellolle ja pianolle (Tami Pohjola, Senja Rummukainen ja Eveliina Sumelius-Lindblom soittivat) – siinä Pohjola myöntää itsekin olevansa romanttisimmillaan. Ei ollenkaan hullumpi irtautumisyritys ikävistä mietteistä. Kyllä olo pikkuisen helpottui. Uni ei silti tahtonut tulla. Onneksi Hesari kolahti kolmelta, ja siinä ilahdutti asiallinen ja jopa hauska juttu tästä viheliäisestä oikeusjutusta. Eteenpäin elämään!

7.9.2022