Oliko Väinö Linna Kekkosen kaveri? Esko Ahon avauskysymykseen oli vastattava myöntävästi. Ei kovin läheinen, ei jatkuva keskustelukumppani, mutta ehdottomasti kaveri ja hengenheimolainen. Kirjailija oli myös presidentin poliittinen tukimies.
UKK perinneyhdistys järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden Tamminiemessä. Esko Aho johti puhetta ja minä olin mukana Linnasta jotain tietävänä. Yllättäen Aho ottikin lähtökohdaksi toimittamani Linnan muistelmakirjan Päivä on tehnyt kierroksensa, jota hän oli tunnollisesti tutkinut. Tilaisuus liittyi yhdistyksen sarjaan, jossa tarkastellaan muitakin Kekkosen kavereita.
Kyllähän Linna ja UKK tulivat eri maailmoista. Ikäeroa oli 20 vuotta, toinen länsisuomalainen, toinen savolais-kainuulainen, toinen käynyt kansakoulun, toinen oikeustieteen tohtori. Mutta yhteistä on heti kiinnostus kieleen, varsinkin kansankieleen, ja huumori. Molemmat kovia kirjoittajia, toinen pitkän proosan puurtaja, toinen nopeiden pakinoiden ja mielipidekirjojen taitaja.
Linnan ja Kekkosen yhteys alkoi Tuntemattoman ensimmäisestä filmauksesta. Edvin Laine ei saanut tarvitsemaansa kalustoa Puolustusvoimilta, jolloin ministerit Kekkonen ja Leskinen tulivat avuksi. Kekkosta miellytti suuresti se, että Linna antoi romaanillaan arvon sotilaille, mutta otti sen itse sodalta pois, kuten hän myöhemmin määritteli. Alkoi syntyä poliittinen yhteisymmärrys. Linna jatkoi kansanihmisten, nyt hävinneiden punaisten, arvon palautusta Pohjantähdessään. Se sopi jälleen Kekkosen linjaan, kansanrintaman ja yhteiskuntasovun rakentamiseen. Linnasta tuli Kekkosen tasavallan kirjailija. Kumpikin tervehti juhlakirjoissaan toisiaan.
Esko Aho antoi vauhtia keskusteluun ja kerroin joitain tarinoita. Senkin kuinka Kekkonen tuli mustalla Zis-autolla Matti Kurjensaaren kanssa Hämeenkyröön Käkisaaren tilalle tapaamaan Väinö Linnaa syksyllä 1960. Legendaarinen käynti, Pohjantähti kakkonen oli juuri ilmestynyt ja kaikkien huulilla. Linna ja Kekkonen saunoivat seitsemän tuntia, ja saunasta kuultiin äänekkäitä naurunremahduksia. Kurjensaari kirjoitti pääkohtia muistiin. Olisi ollut tallentamisen arvoinen keskustelu.
Oma lukunsa ovat tapaamiset Tampereella, missä Poika Tuominen ja Kalle Kaihari toimivat järjestelijöinä ja UKK oli päävieras, Linna muutamia kertoja mukana. Puhuttiin päivänkohtaista politiikkaa, tarkoituksena löytää demarien hajaannuksesta kolmas tie ja käännyttää pikkuhiljaa Kekkostakin demariksi. Sehän onnistui.
Linna kirjoitti artikkeleita ja piti puheitakin muun muassa Paasikivi-seurassa: ”Ulkopoliittiset asenteet kansallisen tietoisuuden osana”. Vuoden 1978 vaaleissa hän oli Kekkosen vaaliliiton valitsijamiesehdokkaanakin, sai 3276 ääntä, mutta ei mennyt läpi. Ei mennyt Kalle Päätalokaan, josta Maarit Tyrkkö kertonee lisää perinneyhdistyksen seuraavassa kokouksessa. Jaakko Syrjä totesi vaalituloksen osoittavan, että kansa ei sittenkään halua nähdä suosikkikirjailijoitaan poliittisina toimijoina. Veikko Sinisalo sen sijaan meni läpi että heilahti.
Tästä tultiin kysymykseen, jonka Erkki Vettenniemi nosti kärjekkäästi esiin Parnassossa 3/2017. Hän kysyi oliko Väinö Linna stalinisti? Linna ei tunnetusti ottanut koskaan kantaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin eikä puolustanut sanallakaan vangittuja tai mielisairaaloihin suljettuja neuvostokirjailijoita. Maassa käydessään hän nautti isäntien runsasta vieraanvaraisuutta. Linna vannoi Tolstoin nimeen, puolusti Sholohovia plagiaattisyytteitä vastaan, mutta ei maininnut koskaan edes Solzhenitsynin nimeä. Ei hän nyt sentään stalinisti ollut, mutta ajan tavan mukaan tietysti korrekti suomettunut kirjailija.
Tällaisia ja paljon muuta pohdittiin Tamminiemessä. Väkeä oli tupa täynnä, oli Kekkosen vanhoja kavereita, suurlähettiläitä, päätoimittajia, politiikan konkareita, joitain tuttuja Norssista ja jopa Hämeenkyröstä. Entinen puoluesihteeri Eero Lankia vetää yhdistystä, Kansallismuseokin on mukana. Ehdottomasti syksyn virkeimpiä keikkoja.
Ehdin kotimatkalla poiketa vielä Töölön kirjaston Mika Waltari -saliin, missä vanha vastaväittäjäni Hannu K. Riikonen lopetteli esitelmäänsä Mikael Hakimista. Se kuulosti sen verran pätevältä ja mielenkiintoiselta jutulta, että pitääpä kuunnella tallenne alusta ja vielä palata muutamaan kohtaan. Paikalla oli taannoisia Istanbulin matkatovereita, joiden kanssa kauhistelimme toissapäiväistä räjähdystä hotellikadullamme. Hurjaa, kurdeja syytetään ja Erdogan saa lisää puhtia terroristijahtiinsa.
15.11. 2022