Ei voi kuin ihailla Vladimir Putinin pelisilmää. Puolessa vuodessa hän on noussut maailmanpolitiikan hallitsevaksi kapellimestariksi. Ennen muuta hän on pannut meidät kaikki kuuntelemaan ja arvailemaan Venäjän aikeita. Ei enää eäilystä etteikö tässä ole suurvalta lähtenyt liikekannalle.
Massivisten joukkojen siirtely lähirajoille on tehokasta pelottelua. Kun on rautaa rajalla, puhettakin kuunnellaan tarkemmin. Jokainen valtias tietää, että vaikutusvalta lepää viime kädessä aseiden varassa. Romahtanut ja nöyryytetty Venäjä tekee nyt näyttävää paluuta pelikentälle.
Tähän liittyy ahkera kirjelmöinti ja tiukat kysymykset vastapuolille. Ihme ja kumma, Venäjä on saanut Yhdysvallatkin altavastaajan asemaan! Euroopan maat lukevat Putin-sedän kirjettä ja raapivat niskavilloja: mitä pirua tuohon nyt voisi vastata paitsi toistella vanhoja fraaseja. Jokaisella maalla on itsenäinen ja riippumaton valta valita liittoutumisensa jne.
Samalla Putin hakee lisää liittolaisia. Valko-Vejänä on hänen taskussaan ja Ukraina osaksi miehitetty, nyt hän veljeilee Unkarin Orbanin kanssa hyvin tietäen, että siinä on EU:n ahdistetuin lenkki ja mahdolinen lohkeaja. Ranska on vanhastaan Venäjän ystävä, ilmankos Macron ponkaisee kohta Moskovaan, luvassa näyttävä tapaaminen. Ja Kiinahan siellä lymyilee selustassa, Putin on pian Pekingin olympiakisojen kuvatuin päävieras.
Näin toimi kova johtaja, päämäärä kirkkaana mielessä: Venäjälle lisää vaikutusvaltaa ja näkyvyyttä ja ensinnä etupiiri turvattava. Nato pois nenän alta! Talouskin on hoidettava, ja siinä onkin heikoin kohta. Kansa hyväksyy johtajan otteet, mutta jos kaupat tyhjenevät, tulee totiset paikat.
Mutta hätä keinot keksii: kun EU ei enää toimita hyviä juustojaan Venäjälle, siellä on ruvettu valmistamaan itse camemberiä! Näin kertoo aina valpas maan arkielämän tuntija Anna-Lena Laurén tänään Hbl:ssä. Hän haastattelee fiksua keskiluokan perhettä, joka ei hetkeäkään usko sotaan, mutta näkee pahimmat ongelmat maan taloudessa ja ilmaisuvapauden ja liikkumavapauden kuristamisessa.
Tehokas propaganda voitelee varsinkin maalaisväestöä. Laurén kertoo, että yhä useammat pitävät jo Navalnyia rikollisena. Sodan uhka on tehokas sisäisen vallan väline. Venäläiset uskovat, että länellä on katalat aikeet heitä vastaan. Silti sotaa pidetään epätodennäköisenä.
Putinin kalistelu uppoaa sen sijaan valistuneisiin suomalaisiin. Täällä on keskustelijoita, joiden housut jo tutisevat. Sotaa pelätään meidän rauhallisilla raJoillamme ihan vakavissaan. Natoon on jo innokas kilpajuoksu käynnissä. Mutta eikö juuri pohjolan tasapainon horjuttaminen, josta Venäjä varoittelee, johdakin paria askelta lähemmäs sodan todellista mahdollisuutta?
Valta aina henkilöityy, ja lännessä uskotaan, että kaikki paha on lähtöisin Putinista. Kannattaisi lukea Catherine Beltonin paksu kirja PUTININ SISÄPIIRISSÄ. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Docendo 2021). Se on perusteellinen kuvaus siitä, mitä Venäjällä on tapahtunut 1990-luvulta alkaen ja kuinka maata nyt johdetaan. Putin on taitava peluri, mutta hänellä on vielä vahvemmat taustavoimat. Hän on vaikeassa välissä. Hänen on uhiteltava länteen päin ja tyydytettävä samalla varsinaisten haukkojensa vakavammat hyökkäysaikeet.
Jos Putin poistuisi näyttämöltä, tilanne Venäjällä ei yhtään helpottuisi, päinvastoin. Tutkiva journalisti Belton näyttää, että paljon vaarallisempi kaveri astuisi tilalle. Ehkä hänet on jo valittu. Putinia pidetään pystyssä niin kauan kuin hän toimii oikeaan suuntaan. Ellei niin…
Joten ollaan henkeä pidättäen tyytyväisiä nykyiseen jännitystilaan: tämä on vain taktista kalistelua ja dplomaattista sotaa, mutta siellä on taustalla KGB:n kokeneita kavereita, jotka ovat valmiita paljon kovempiin otteisiin.
2.2. 2022