En aikonut katsoa enää näitä loppupelejä, mutta niin vain nauliuduin finaalin aina huikeaan tsekkijuhlaan saakka. Kotiyleisön kannustamat tsekit ansaitsivat voittonsa, niin hurja henki heillä oli päällä. Tuntui että kaikki meni kerrankin kohdilleen, näin juuri piti käydä. Hallin ennätysyleisö oli samanmukaisesti hurmiossa.
Jälkihikiset jo analysoivat pelin pätevästi. Tottahan on, että huippupeleistä on tullut kovin puolustusvoittoisia ja vähämaalisia. Tämäkin pantiin Jukka Jalosen syyksi, hänen taktiikkansa seuraukseksi. Suomen osalta Kaj Kunnaksen oivallus oli varmaan osuva: kun Mörkö Anttila puuttui, jotakin hurtista yhteishengestä menetettiin. Pelaajat vaikuttivat jotensakin kärttyisiltä. Nyt kapteeni joutui juuri ratkaisevan ottelun ajaksi pelikieltoon!
Tsekin voitto ilahdutti mieltäni senkin vuoksi, että olen viime aikoina saanut nauttia tsekkiläisestä kirjallisuudesta. Viime syksynä ilmestyi uuden kustantamon Kairaamon julkaisema Alena Mornštajnovan suurenmoinen romaani Hana, ja nyt samalta tekijältä on tullut toinen romaani Hiljaiset vuodet. Molemmat on suomentanut kustantamon perustaja Susanna Räty.
Hiljaiset vuodet leikkaa sekin pitkän siivun Tsekin äskeistä historiaa, mutta painopiste on nyt entistä enemmän perhesuhteissa ja arjen elämässä. Vakaumuksellinen kommunisti Svatopluk nai porvarillista syntyperää olevan pianistin Evan, ja ristiriitoja syntyy. Vaikka puolisot ovat poliittisesti eri linjoilla, he löytävät toisensa musiikin kautta. Sitten tapahtuu dramaattisia muutoksia, joita ei voi spoilaamatta kertoa. Vanhempi tytär Blanka joutuu pakenemaan länteen, ja Svatopluk menettää vaikuttavan asemansa puolueessa ja hallinnossa. Isän suhde toisessa avioliitossa syntyvään tyttäreen Bohdanaan lukkiutuu traumaattisesti.
Minua kiinnosti Svatoplukin hahmo sikäli, että kerrankin kuvataan kommunistisen yhteiskunnan lojaalia myötärakentajaa ja hänen uskoaan ja raskaita tappioitaan. Tsekkoslovakian miehitys on vain vähäinen sivukohtaus kerronnassa, siihen johtanutta kehitystä Svatopluk pitää hyväuskoisten tovereittensa erehdyksenä. Miehitys ei ollut suuri tragedia, vaan harhautuneen poikkeaman välttämätön korjausliike. Epäluotettavat toverit poikkesivat puolueen linjalta ja halusivat seikkaillen lähestyä läntistä mallia. Aivan vähäisiä epäilyn säröjä ilmaantu lopulta myös Svatoplukin ajatuksiin.
Mutta kuten sanottu, tämä on romaanissa vain pieni episodi paljon syvempien perhe-elämää ravistavien murtumien taustalla. Mornštajnovan kerronta on rauhallista, melko viitteenomaista ja harmaatakin, mutta samalla hän punoo lujin sitein erään perheen kohtalot laajempiin yhteyksiin. Aikatasot vaihtelevat, samoin kertojat, mutta lukija pysyy hyvin mukana kaikissa muutoksissa. Pääteemaksi nousee yksityisten ihmisten vaikeus elää totalitaarisesti hallitussa yhteiskunnassa. jossa heidän ratkaisujaan säätelevät tarkat rajat ja ankarat rangaistukset.
Ehkä Hiljaiset vuodet ei nouse aivan Hanan riipaisevalle tasolle, mutta hyvän läpileikkauksen se kuitenkin antaa muutamien vuosikymmenten takaisesta itäeurooppalaisesta elämänmenosta. Psykologisesti romaani sidotaan perin lujasti isän ja tyttärien välisiin suhteisiin sekä juron päähenkilön ensimmäisen vaimon kuoleman vaikutuksiin tynkäperheen elämässä. Kun tämänkin luet, tiedät enemmän jääkiekon maailmanmestarimaan äskeisestä todellisuudesta. Hiljaiset vuodet ovat totisesti nyt kaduilla ja toreilla lopussa, ja voitonjuhlat jatkuvat arvatenkin pitkään.
Prahassa vietetään näihin aikoihin kaiken lisäksi myös kirjamessuja. Niissä olen itsekin kerran tai pari vieraillut. Kirja on kuitenkin avartavampi ikkuna todellisuuteen kuin sanomalehti, jota ei taaskaan näkynyt yhteislaatikossamme. Hesari ja Aamulehti on siis vilkaistava sähköisesti, säästyypä aikaa muuhun. Kuinka meitä voi motivoida äänestämään EU-vaaleissa, kun ei edes omaan postinkantoon pysty vaikuttamaan?
Mutta ei hätää. Hyväntuulinen Rain Kooli jo selvitti presidentti Stubbin alkavan Viron vierailun näkymät. Ukrainan sodasta ei paljon uutta. Olemme selvillä pääasioista, lehdet lunkivat sitten aikanaan iltapäivällä tähänkin kylään. Jatkoin aamulenkkiä tyhjän postilaatikon ohi rantaan ja kaappasin katiskasta vielä yhden haukipuikkarin! Lounas turvattu. Sanomalehdettömän aamun hyöty moninkertainen.
27.5.2024