Näyttelyn avaus ja futiksen finaali

Suuria tapauksia viikonvaihteena. Kyröläisen suven huippu oli Pertti Nykäsen muistonäyttelyn avaus. Välillä ehdokas Trumpia ammmuttiin rapakon takana. Sitten kokosimme kotikatsomon Espanjan ja Englannin väliseen loppuotteluun.

Tilanteeni oli kaksijakoinen. Kannatin sydämessäni Englantia, mutta veikkasin Espanjaa voittajaksi. Englannin tappio tiesi nimittäin omaa voittoa Törmän kisaveikauksessa. Näin sitten kävi: listallani oli tosin Saksa ykkösenä, mutta Englanti hopealla ja Ranska kolmantena. Kaksi osumaa riitti voittoon. Luvassa on pullo vahvaa espanjalaista punaviiniä.

Graafikko, taiteilija Pertti Nykänen oli työnsä ohessa yksi F. E. Sillanpään Seuran perustajajäseniä. Hän kuoli kevättalvella. Nopeasti koottiin ensimmäisen puheenjohtajan Matti Huusarin johdolla varsin kattava muistonäyttely: maalauksia, piirroksia, julisteita, kortteja, monenlaista tekniikkaa. Muotokuvat olivat hänen vahvin lajinsa. Näyttelyn taso ja runsaus yllättivät. Pertti oli ahkera kaveri, laatu aina etusijalla.

Savolaislähtöisenä Pertti sopeutui ihmeen hyvin Hämeenkyröön (oli töissä Tohlopissa Tv2:ssa) ja loi kuntaan uuden visuaalisen ilmeen. Hän uudisti taittajana myös päätoimitaja Pirkko Ojalan (nykyisin Pitko) kanssa Hämeenkyrö  Sanomien ilmeen moderniksi ja iskeväksi. Lehti eli parasta aikaansa 1970- ja 80-luvuilla. Samoin Kyrön Joulun hieno ulkoasu oli Pertin käsialaa. Nyt hämmästelimme, kuinka paljon hiljainen taiteilija ehti täällä uurastaa,

Tapasin Pertin täkäläisissä kuppiloissa, Sillanpään Seuran tilaisuuksissa ja jonkun kerran Helsingissä Tornin atelierbaarissa. Myös kyläilimme puolin ja toisin. Nykäset järjestivät hyviä juhlia, kerran ne ikimuistoiset naamiaiset. Oli hän täällä enemmänkin kuin väriläiskä. Luonteeltaan Pertti oli aito pessimisti. Puhellessa hänellä oli kaksi vakioteemaa: tämä on mahtava, mutta estynyt pitäjä, jossa voisi tehdä vaikka mitä, jos vain tahtoa laajemmin löytyisi. Ja heti perään: taiteellisesta työstä täällä ei haluttaisi koskaan maksaa mitään.

Matti Huusari, nyttemmin ikaalislainen, totesi avajaisissa, että eipä täällä mikään ole tässä suhteessa muuttunut. Tarvittaisiin edes kunnon näyttelytila. Nyt saatiin Pekka Kynnöksen avulla hyvät valoisat huoneet vanhasta Mattilan kaupasta, mutta olisiko paremmasta toivoa? Avajaisissa oli niin paljon vaikuttajia  Matti Pitkosta, ex-parlamentaarikko Klaus Pentistä ja seuran nykyisestä puheenjohtajasta  Vilho Ponkiniemestä alkaen, että jotain uskoisi liikahtavan.  Näyttely on avoinna Uskelan galleriassa Siljantie 4 elokuun 4. päivään saakka, vapaa pääsy.

15.7.2024

Tuttuja Myllykolun kesäteatterin julisteita.

Me elossa olevat FES-seuran perustajajäsenet, vas. PR, Pirkko Pitko, Kauno Perkiömäki. Edessä näyttelyn kuraattori Matti Huusari.

Näyttelyn tunnus, Pertin maalaus Gallian kukko.

Futista ja Sillanpään saunatapoja

Juhlimme eilen Artsin kanssa Englannin voittoa ja pääsyä välieriin. Vanhaa jalkapallomaata täytyy kannattaa, vaikka se ei aina parastaan pelaisikaan. Ex-lankoni Artsi on tasokasta katseluseuraa, koska omaa rautaisen tietämyksen lajista ja täydentää omia aukkojani. Meillä molemmilla on myös sopivasti käytännön kokemusta. Pärjäämme hyvin studiojoukkueille, vaikka käytämme vähemmän pelianalyysien sisäslangia.

Samaa mieltä monien kanssa olemme siitä, että tarkentunut VAR-voittoinen tuomarointi haittaa ja hidastaa pelejä. Silmämääräiset ja selkäytimestä otetut ratkaisut toimivat joskus ihan hyvin, ja tietty spontaani tulkinnanvara kuuluu pelien luonteeseen. Mutta mennään nyt näillä millintarkoilla säädöksillä ja korttisateella, mikä tietysti yrittää siistiä jaloille potkimista ja jalkapöydälle tallaamista. Missä määrin ikävät ilmiöt ovat tahallisia ilkeilyä ja missä kulkee filmaamisen häilyvä raja?

Sinänsä jalkapallo on hallinnut viime viikkojen iltoja ihan liikaa, ja lopun lähestyessä voimme jo huokaista. Olen yrittänyt katsoa miltei kaikki matsit, joskus vain nukahtanut kesken pelin, kuten silloin kun Ronaldo veti sen torjutun rankkarin. Liian usein puhutaan laukaisijan epäonnistumisesta, kun voisi puhua maalivahdin onnistumisesta. Portugalin maalivahti Diego Costa torjui ilmiömäisesti kolme (!) perättäistä rankkaria, ja Englannin tyylikäs molari Jordan Pickford osaltaan ratkaisi yhdellä torjunnallaan maalleen voiton rankkarikisassa. Tällaisista vanhana maalivahtina riemuitsen.

Jatkoa siis seuraa vielä kolmen matsin verran. Veikkasin Saksaa voittajaksi, mutta Espanja pudotti isännät tylysti jatkosta. Onneksi mitalikandidaateistani Englanti ja Ranska ovat vielä välierissä mukana, Artsilla on samat mutta eri järjestyksessä. Kisastudiomme kokoontuu taas jännityksen yhä tihentyessä ja väen lisääntyessä.

Näitä odotellessani kävin viettämässä perinteistä Töllinmäki-päivää, joka oli sateisen sään vuoksi siirretty naapuriin Rauhamäen katon alle. Siellä sopi kuunnella Lotta-Maija Karpin kaunista laulelua kitaran säestyksellä. Minua kiinnostivat erityisesti Sakari Sillanpään ja Marja Lepolan kertomukset Taatan saunatavoista. Saku on FE:n pojan Juhanin poika ja muistaa Saavutuksen vanhan saunan, joka on rakennettu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, suunnittelijana sen ajan paras saunan tuntija Sakari Pälsi, Sakun kaima. Sittemmin sauna muuttui Sakun äidin Kyllikin kesämökiksi ja menetti saunaluonteensa.

Eräs FE:n erityinen saunatapa oli se taitava konstruktio, jolla hän saattoi lauteilla selällään maaten säädellä isovarpaallaan löylyn määrää kiukaalla. Tästä hän on itse kertonut, Sakulla oli muistissaan muita juttuja. Tätä pitäisi soveltaa ja kokeilla meidän savusaunassa, joka on mittasuhteiltaan ahtaampi kuin Sillanpään sauna, jossa oli kaikki hienoudet mallasparvesta ja laajasta vesisäiliöstä alkaen. Sillanpää oli intohimoinen saunoja. Kylillä paheksuttiin, kun Saavutuksen sauna lämpisi harva se arkipäiväkin suurilla koivuhaloilla. Jälkilöyly oli Taatan erikoisherkkua.

Saku kertoa pamautti myös serkkunsa Ullan ikimuistoisen kokemuksen. Hänen kontolleen tuli 11-vuotiaana tyttönä Taatan saunottaminen, kun hänen enonsa, FE:n vanhin poika Esko lähti rouvineen rapujuhlille. Sauna oli elintärkeä, ja Ulla pesi Taatan selän tunnollisesti ja sanoi sitten kainosti: ”Taata voi itse pestä loput.” Tämä vastasi hieman alakuloisesti: ”Semmoiset loput nää kyllä alkaa oleen, mutta ennen nää oli komeet vehkeet.”

Tämmöisiä tarinoitiin, ja huomautin myös siitä, että ihan naapurissa on se Töllinmäen pieni sauna, minne ylioppilas Eemeli Sillanpää palasi Helsingistä jouluaattona 1913 lukunsa jättäneenä opintovelat niskassa ja vailla tietoa tulevaisuudesta. Mustan saunan lauteilla kiukaan vielä pirahdellessa viimeisiä löylyjään hän kyyristyi sikiöasentoon ja aloitteli eräänlaista jälleensyntymää. Sauna oli hänelle äidin kohdun kaltainen turvapaikka. Novelleja alkoi pian syntyä Töllinmäen peräkamarissa.

Rauhamäestä poistuessani vilkaisin tämän pyhän saunan sisälle ja huomasin, että sitä käytetään – toivottavasti tilapäisesti – jonkunlaisena romuvarastona! Asia korjattaneen pikaisesti, matkailukausi on vasta alussa. Aapo Sillanpää, saman suvun jäsen, opastelee siellä kävijöitä varmalla asiantuntemuksellaan. Poiketkaapa Töllinmäessä, kerrassaan alkuperäisessä kirjailijamuseossa, auki la-su 12-18 elokuun alkupäiviin saakka.

0707 2024, hääpäivämme Marjan kanssa 17 vuotta sitten.