Rantakadulla törmäsin valtavaan julisteeseen. Nuorekasta fanijoukkoa kuvattiin sen edustalla. Laidemmalla oli tummanpuhuva patsas. Pieneen museoon johti jatkuva yleisövirta. Cristiano Ronaldo täyttää 40 vuotta, synnyinsaarella suuret juhlat.
Museoon oli piipahdettava. Toinen toistaan suurempia valoikuvia sankarin saavutuksista. Kultaisia jalkapalloja pitkä rivi lasikaapeissa. Videoita unelmanomaisista täysosumista. Kaikkialla sama välkkyvä, hyvin kammattu hymy. Ehtymätön ideaali ja edelleen pelikunnossa. Tosin rapauttaa turhaan mainettaan nykyisin Saudi-Arabiassa. Ei tietenkään turhaan, vaan huikeista summista. Urheilua tämäkin.
Tähti vierailee kuulemma vähintään uutena vuotena loistohotellimme Savoyn kattoterassilla ihailemassa uljasta ilotulitusta. Vastaanotto on aina satumainen. Jos joku on profeetta omalla maallaan, niin Ronaldo Madeiralla. Kaikesta huolimatta. Yksi hänen patsaansa museossa on muovailtu tummasta suklaasta.
On ihmellistä katsella Suomen valtiopäivien avajaisia reaaliajassa pikkuruisella saarella Atlantin valtamerellä. Pidän tätäkin tekniikkaa edelleen ihmeenä, vaikka uudet innovaatiot ryntäilevät jo kohti avaruuksia. Presidentti Stubb: kaksi eleganttia kumarrusta, Ruotsin suurlähettiläälle ja J.L. Runebergille. Poliittisen sanoman voi kehystää sydämellä ja sivistyksellä. Puhemies Halla-aho: erinomaisen tasapainoinen katsaus aikaamme. Silmäilemällä pitkiä artikkeleita ei oikein selviä, mistä edustajien tyytymättömyys häntä kohtaan kumpuaa. Luultavasti persoonaa kohtaan periaatteesta tunnetusta vastenmielisyydestä.
Tämmöinen Funchalin kylä on äkkiä tutkittu. Kauppoja, konsertteja ja paviljonkeja on paljon. Hauskassa ravintolassa tyttö värisyttää antaumuksella paikallisia Fadoja. Popsimme kuunnellessa paistia ja punaviiniä. Taksimatka hotelliin maksaa 7 euroa. Kolmen hengen kesken ei riitä edes jaettavaa. Savoy Palace on iso loistelias oleilutehdas, näin talvisesongin aikaan suurelta osin tyhjillään. Ahkerasti palvelevaa henkilökuntaa on pirusti. Kuinka mahtaa kannattaa? Kesällä varmaan sakki sakenee, harmaapäiset pantterit valtaavat areenat ja uima-altaat. Suomalaiset täälläkin voimissaan.
Yllättäen törmään Modernin Taiteen Museo MOMAan. Nimitys on liian komea pienelle parakille, joka kyllä näyttää kirkuvan roisia nykytaidetta seinien täydeltä. Iltaisin on auditoriossa elävää jazzia, lähistön Irkku-Pubissa sikäläistä soitantaa. Viihdytystä löytyy joka nurkalta, samoin Madeira-viiniä, mielestäni liian makeaa. Kuten koko elämänmuoto täällä joutilaitten paratiisissa.
Minua yritetään ponnekkaasti houkutella Vacation Clubin jäseneksi, mutta miksi sitoutua yhteen paikkaan ja pienillä eduilla ketjun kuljetettavaksi? Impulsiivinen matkailu voittaa sittenkin turvallisen rutiinin. Kaikilla mukavuuksilla pehmustettu lomailu vaikuttaa liian ylelliseltä ja tapahtumaköyhältä. Maailmaa pyörittää kiihtyvä markkinointi, itse heilahdin tänne kirjamessujen tarjouksesta. Kirja ei täälläkään vietää näkyvää juhlaa, mutta onneksi on omaa evästä ja clubin köykäisestä jännärikirjastosta löytyy täydennystä.
Lueskelin paikallisväriä kerätäkseni parikin Anu Patrakan dekkaria, jotka tosin tapahtuvat manner-Portugalissa. Melko näppäriä, helppotajuisia, riittävän informatiivisia. Mielestäni samaa selkokielistä tasoa kuin Satu Rämön islantilaisdekkarit, mutta eivät jostain syystä yllä samoihin myyntilukemiin. Nobel-kirjailija Saramago on liian raskasta historianravintoa täkäläiseen leutoon mielentilaan. Hänen tunnetut pornografiset keräelmänsä voisivat tosin pristää. Äänikirjojen ääretön valikoima on antelias lisä vähäunisiin öihin.
Onnittelut Pirkko Saisiolle kahdestakin palkinnosta! Pajtim Statovcin kanssa he ovat nyt kirkkaimmat kirjailijatähdet meillä. Odotellaan avautuvatko ulkomaiset markkinat kunnolla. Yhden hyvän vihjeen Saisio antoi: hän kirjoittaa ikään kuin salaa itseltään. Taidan käsittää mitä hän tarkoittaa. Jotain tuttua siinä on. Saatava vain luetuksi näidenkin paksut kirjat kunnolla loppuun.
Kohta viikko päättyy, ja se riittää hyvin tähän unteloon, kauniin levolliseen oleiluun. Kaunistahan täällä on, kukkia joka nurkalla, väriloisto jo turruttaa. En lähde luistelemaan levadoille, vaan tyydyn parvekkeen huikaisevaan merinäkymään ja uima-altaan vilpoiseen syleilyyn. Kuntosaliakin kokeilen varovasti. Varkain teen työtäkin aamuisin. Ihminen ei hellitä ennen kuin vallan lamaantuu. Maailmanpolitiikan melskeet tuntuvat kaukaisilta, mutta annas olla kun taas kotimaan kohtaan. Onko maailma yleensä enää mallillaan Trumpin ja Muskin ravistelujen jäljiltä?
8.2.2025
