Kuinka monesti teitä on huijattu netissä? Oletteko langenneet ansaan Tinderissä? Lisäksi on monia muita mahdollisuuksia tulla nenästä vedetyksi. Aktiivinen seikkailija uhriutuu varmasti. Ammattimaisia yrittäjiä ei alalta puutu.
Hesari on aiheesta kirjoittanut, ja Tv1:n Mot selvitti ansiokkaasti pahimpien gangsterien pääpesää ja yhtä esimerkkitapausta. Sydäntä särkevää nähtävää. Erityisen halveksittavaa on huijata säästöt vanhoilta puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä. Tuloksiin pääsy ei vaadi edes erityistä taitoa, vain raakaa ja säälimätöntä mielenlaatua.
Kuulun huijareitten helppoon kohderyhmään. Lähes päivittäin joku mukamas Fb-kaveri yrittää jujuttaa minuakin johonkin arveluttavaan raha-ansaan. Kavahdan nykyisin kaikkia vieraan näköisiä sähköposteja ja vihaan nettimainoksia. Oudot liitetiedostot teurastan armotta. Onni on toistaiseksi ollut myötä, vara ei tiliä kaada.
Nämä tulivat taas vereksinä mieleen, kun katselin ties monettako kertaa Mika Waltarin klassikkoa Gabriel, tule takaisin Tampereen Komediateatterissa Kirjailija vaistosi ajan hengen jo 80 vuotta sitten. Tuolloin sodasta oli vasta palattu ja monet naiset olivat sotaleskiä tai jääneet muuten yksin. Täyttymätön rakkauden kaipuu tarjosi oivallisen aihepiirin niin Auervaaran kaltaisille huijareille kuin taitavalle komedian kirjoittajalle.
Teatterinjohtaja Helge Ranin oli lähdössä kiertueelle ja hänellä oli mukanaan kolme naista. Näille hän pyysi Waltarilta kepeän huvinäytelmän, ja tämä teki työtä tilattua. Helge otti päältä pääroolin. Sitten Arvi Kivimaa ohjasi näytelmän varsinaisen kantaesityksen Helsingin Kansanteatteriin toukokuussa 1945. Menestys oli niin kestävää laatua, että elokuva, televisioteatteri ja Kansallisteatteri, jopa Kansallisooppera ovat vuosikymmenten aikana seuranneet perässä.
Onkin syytä muistaa tässä yhteydessä aiheesta oopperan tehnyttä säveltäjää, Ilkka Kuusistoa, joka vastikään pääsi lepoon pitkään sairastettuaan. Siinä oli vasta hauska ja kekseliäs säveltäjä. Sain tehdä hänen kanssaan oopperan Taipaleenjoki Ilmajoelle, jolloin hän opetti minulle kädestä pitäen libreton tekoa. Tärkeintä oli antaa musiikille tilaa, hän tähdensi: teksti ei saanut missään tapauksessa ylittää 40 liuskaa. Kun teos oli valmis, hän antoi käytännön yleisohjeen: oopperaa ei voi katsoa selvin päin. Menimme ensi-iltaan baarin kautta.
Takaisin Gabrieliin, josta olen nähnyt lukuisia versioita. Leo Lähteenmäki, Tarmo Manni, Antti Litja, Veikko Honkanen ja monet muut ovat huijareina loistaneet. Samoin Emma Väänänen, Ritva Ahonen, Seela Sella, Tea Ista ja Tiina Rinne hänen uhreinaan. Nyt Tampereen Komediateaterilla oli satumainen onni kiinnittää nimirooliin tv-sarjassa kunnostautunut Iso-Börje eli Kristo Salminen. Markkinointi oli sitä myöten hoidettu. Salminen onkin roolissa erinomainen, tarkasti vivahteita noukkiva tilannetaituri. Muhkealla miestyypillä tulee olemaan kysyntää. Myös naiset ovat varsin ihania, niin Sanna Majanlahti (Ulriika), jonka muodonmuutos on aika hurja, kuin myös sävyisämpi Karoliina Kudjoi (Kristiina) sekä nuoruutta edustava Matleena Junttanen (Raili), joka selvimmin pomppaa kehyksistä kohti tulevaisuutta.
Ohjaaja Panu Raipia on nimittäin vetänyt ikivihreää näytelmää halki aikojen nykypäivään uutisotsikoilla ja silmiin pistävällä pukujen vaihdoilla ja modernisoinnilla. Valpas katsoja olisi kaiketi oivaltanut yhteydet pelkän tekstinkin kautta, mutta hyvähän näitä on alleviivata. Olemme taas entistä varautuneempia, naiset varsinkin, heitähän tämä ”sydämetön komedia” erityisesti haluaa puhutella. Waltarin romaaneissa miehet tavallisesti kärsivät naisten viettelyksistä, nyt käy päinvastoin. Sydämettömys näkyy siinä, että Waltari uskoo naisten haluavan tulla huijatuiksi ja näyttää heidän pettymysten jälkeenkin kaipaavan uusintaa. Tätä ei ihme kyllä näy mikään naisliikekään paheksuneen. Ehkä totuus on liian karvas ja ilmeinen.
Kun kirjoitin taannoin kirjaa Noita palaa näyttämölle (WSOY 1998) Waltarin näytelmistä, eräs kriittinen ystävä kysyi epäillen, minkähän tasoisia ne näytelmät mahtavat olla. Hän kuten moni muu uskoi, että Waltari pyöräytteli näyttämöille kevyitä päiväperhoja, jotka oli helppo unohtaa. Niin ei käynyt, moni muukin hänen komediansa ponnahtelee edelleen ohjelmistoon siellä täällä. Mika oli aikanaan katsellut Pariisissa älykkäitä bulevardikomedioita ja käynyt tavallaan ranskalaista teatterikoulua. Yhtenä harvoista suomalaisista hän oli oppinut tämän konstin.
Esittelimme kaimani kanssa näytelmää Tampereen Suomalaisen Klubin ryhmälle ennen esitystä, ja tyytyväisiltä vaikuttivat vielä sen jälkeenkin. Täysi oli teatteri. Sointu Lanki oli minut komentanut paikalle, häntä on kiittäminen. Mailan kanssa saimme niin hauskan illan, että hän unohti lähtiessä ulkokengät teatteriin. Vielä tämä tulee varmasti jossakin nähdyksi, sillä huijaukset eivät lopu ja ajankohtaisia huvinäytelmiä on vähän.
Maaliskuun Iduksena 2025
