Vähän pahastuin, kun Kari Enqvist Kulttuuriykkösen keskustelussa leimasi Suomen voittoisat maailmanmestarit örveltäviksi junteiksi. Heidän riemuvoitostaan on kulunut 30 vuotta, hyvin muistan silloiset tapahtumat. Jos maalivahti Pasi Nurminen kompastuikin lentokoneen rappusissa, ei sen perusteella voi koko joukkuetta mollata eikä varsinkaan koko lajia. Suuren uroteon pojat olivat tehneet. Jos he vähän kuohuviineissä olivatkin, niin so what. Juomansa ja riemunsa he täysin ansaitsivat.

Minulla on silloisista juhlista omakohtainen muistikuva. Pyynikin Kesäteatteri täytti samana keväänä 50 vuotta ja juhlat pidettiin Hotelli Rosendahlissa. Olin isäntänä johtokunnan puheenjohtajana. Samaan hotelliin rynnistivät kultaleijonat omalla juhlakiertueellaan. Saatoimme hauskasti yhdistää teatterin ja jääkiekon. Loikin muiden mukana tanssilattialla, kun juhlapytty kiersi mieheltä miehelle. Olen tanssinut MM-pokaali sylissäni!

Juttelimme lähemmin Raimo Summasen kanssa. Siinä on fiksu kaveri, osoittautui jopa lukumieheksi. Takaiskujakin hänellä on ollut sen jälkeen, mutta seuraan myötätunnolla vaiheitaan. Eivät jääkiekkoilijat ole keskimäärin mitään remeltäviä tolloja. Peli vaatii älyä, silmää ja äärimmäistä ruumiinhallintaa. Taktiset kuviot on huippuunsa kehitetty. Jos he ensimmäisen maailmanmestaruuden saavutettuaan repesivät,  se oli vain oikeus ja kohtuus.

Tietysti esikuvilla on vastuunsa nuorison edessä. Julkiset lipsahdukset pannaan ilkkuen merkille. Kun Kekkonen kompuroi lentokoneen portaissa, sitä ei kansalle näytetty. Niinkin voi menetellä. Yleensä urheilijat ovat voitonjuhlissaan käyttäytyneet hyvin, reteästi ja reilusti. Sulkeutunut kansanluonne purkautuu, hyvä niin. Hiihtäjillä ei ikävä kyllä ollut paljon ilon aiheita talven MM-kisoissa.

Eilinen matsi Itävaltaa vastaan ei lupaa suuria, vaikka voitto tulikin. Parhaimmillaan peli oli kuitenkin sähäkkää ja alussa tuloksellista. Siitä kun vain parantavat ja jaksavat loppuun saakka. Media yrittää parhaansa lannistaakseen kokematonta joukkuetta jo etukäteen, paras kun eivät lue juttuja. Antti Pennasen jännittyneelle tulikokeelle toivoo menestyksellistä laukeamista. Mestaruutta ei tosin voi joka kerralla havitella.

Hyökkäys Tolvanen vastaan Tolvanen Itävallan maalilla oli matsin huippukohtaus! Veljekset ottivat mittaa toisistaan eri maitten joukkueissa. Antero Mertaranta sen hyvin oivalsi selostuksessaan. Häntä saamme kai kuunnella viimeisiä kertoja. Selostajan valtteja ovat rautainen asiantuntemus, nopea havaintokyky ja konekiväärimäinen sanavalmius. Edeltäjiä alalla ovat Paavo Noponen ja Raimo Häyrinen, kaikki ylittämättömiä sanataitureita.

Jääkiekon valtikka kotimaan liigassa liukui itäiseen Suomeen. Nyt sinne tunkee jo TikTok ja mitä vielä. Kuopiolla on peliperinteitä Aulis Rytkösestä alkaen, mutta millä ihmeen kummalla savolaiset nyt kahmivat mestaruuksia niin futiksessa kuin lätkässä. Jopa Tampere päästi valtikan hanskoistaan. Eniten ihmetyttää Stadin joukkueiden alamäki. Mikä riivaa Klubia ja IFK:ta, ennen niin ylpeitä joukkueita. Sinänsä on terveellistä, että maakunta rynnistää. Keskusta nousee alhosta samalla rytinällä.

Median juhlaviikko alkaa, on lätkää ja euroviisuja. KAJ kahmii kaiken suosion, vaikka muut voittaisivat. Aitoa kansanomaista iloa on hauska katsella ja kuunnella. Erika vilauttaa takapuolta ja naisenergiaa. Kaikkea tulee katseltua vaikka ei aikoisi. Kirjallinen ystäväni ei seuraa urheilua eikä kevyttä musiikkia, ei omista talevisiota eikä muita taskukanavia. Voi, hän jää paitsi kansallisista iloista. Mitä hänelle jää? Lintujen laulu ja lehtien puhkeaminen. Oma liikunta. Parhaat kirjat. Viisaat ajatukset. Syvähenkinen elämä.  On sitä siinäkin.

10.5.2025