Heti kun muutin maalle, jouduin pirkanmaalaisen kulttuurin syövereihin. Kesäteatterit pyörivät täysillä, kaksi tärkeintä katsastin. Tapasin hienoja heri.roja Tiiliholvissa, kuuntelin kuoroja Tampere-talossa ja ihastelin Hildénin taidemuseon uusia ja vanhoja teoksia.

Yliopiston aikainen työtoveri, kamarineuvos Matti Parjanen kutsui kertomaan ns. laatujengille kirjoistani. Seurue on kuulemma Lasse Laatusen perustama, siitä nimi. Siellähän heitä oli, arvokkaita herroja sekä Matti Pitko. Muistelin mitä olen tullut kirjoittaneeksi ja höystin esitystä  kirjailijakaskuilla, joita Sillanpäästä, Viidasta ja Linnasta riittää. Tarjottiin maittava lounas ja yliopistoon liittyviä tarinoita. Kamari-Matti tunnusti kammoavansa nykymuotoista insinöörivetoista Tampereen yliopistoa. Emme panneet vastaan. Kuvassa vasemmalta Matti Heinänen, Matti Parjanen, PR, Jukka Rantala, Lasse Laatunen, Matti Pitko. Pekka Tuomola ja Tarmo Pukkila.

Erityisesti nousi esiin legendaarisen rehtorin Paavo Kolin jykevä hahmo. Sain Parjaselta hänen kirjoittamansa elämäkerran Mister Koli, oletteko kommunisti? (2020). Provokatiivinen nimi juontuu Kolin stipendiopinnoista Yhdysvalloissa Marshall Collegessa, jolloin hän tuli arvostelleeksi professorin liian kapeaa yhteiskunnallista näkemystä. Seurauksena hän joutui mcchartyismin mainingeilla FBI:n kuulusteluun, ja häntä uhkasi maasta karkotus. Suomesta pyydettiin lausunto, josta ilmeni, että  Kolin ryhmä oli 1941 tuhonnut parintuhannen puna-armeijalaisen pataljoonan Vienan Karjalassa. Kyselyt päättyivät siihen.

Muistimme samalla Erkki Auran kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Ilveilijöiden talo yliopiston teatterimontussa vuonna 2000. Ohjasin tuolloin Auran opintoja kohti väitöskirjaa, joka ei ikävä kyllä koskaan valmistunut. Näytelmän lähtökohtana oli rehtori Paavo Kolin varhain katkennut elämä, ja jotain samaa yliyrittämistä oli Aurassa kuin Kolissakin kerrotun perusteella. Aura pani minut näyttelemään William Shakespearea ylipitkään näytelmäänsä, ja kyllä siiitäkin hengissä selvittiin. Kolin kohtalo jäi minulle silloin auki, ja nyt voin tarkistaa monien asioiden kulkua Parjasen mainiosta kirjasta.

Erityisesti huvittaa Kolin opiskeluvaiheiden työantaja, Hollywoodin elokuvien puvustaja Orry-Kelly, jonka hovimestarina ja autonkuljettajana tuleva sosiologi ja rehtori sai toimia. Orry-Kelly suunnitteli mm. Marilyn Monroen tiukat mekot Piukoissa paikoissa. Sota, tiede ja draama yhdistyivät jännittävällä, lopulta kohtalokkaalla tavalla Paavo Kolin elämässä. Hänen kuolemansa arvoitusta Parjanen avaa riittävin viittein. Paras on Mauno Koiviston lausunto kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikutuksesta. Koli yritti niin vimmaisesti parantaa koko maailmaa, että voimat loppuivat.

Puhuttiinhan Tiiliholvissa paljosta muustakin. Yksi Kolin seuraajista rehtorina, Tarmo Pukkila, väläytteli myöhemmän ajan akateemisia näkymiä. En totisesti tunne mitään vetoa takaisin perin juurin muuttuneeseen laitokseen, jossa kaksi lastanikin entisinä aikoina opiskeli, poika tiedotusta ja tytär alaisuudessani teatteria. Ihme kyllä hän on siitä huolimatta menestynyt alalla.

Yliopiston vieressä Tampere-talossa pidettiin kuorojen katselmus, jonne oli riennettävä ennen kaikkea siksi, että Turun Aino-kuoro, jossa Salla laulaa, esiintyi. Oli hiton vaikea ajaa Tampereen läpi neljän ruuhkassa, kun rautatieaseman tunneli on blokissa ja yliopiston risteys matoi sentti kerrallaan. Jätin auton suruttomasti kielletylle paikalla ja ehdin kuin ehdinkin Aino-kuoron alkuun. Siellä istui perheen vahva edustus eturivissä jännittämässä.

Jotain jännää ja omaperäistä olikin esityksessä, varsinkin  kreikkalaista pantomiimia muistuttavassa alkunumerossa The Travelling Cirkus. Toinen oli kalevalainen rakkauslaulu ja kolmas loitsunomainen leikki. Ei tavanomaista kuorolaulua, johtajana Satu Luukkonen. Varmaan pääsi jatkoon. Kun kipaisin takaisin autolle, sen tuuulilasi kimmelsi puhtaana ilman sakkolappua!

Vielä on mainittava Sara Hildénin museon kokoelmat, joita toistaiseksi voi ihailla vanhoissa tiloissa Näsijärven rannassa. Museon uutta sijoituspaikkaa on veivattu sinne sun tänne, mutta tuskin koskaan löytyy tämän alkuperäisen veroista. Ennestään tutut maalaukset tekivät nytkin suurimman vaikutuksen Erik Enroth etunenässä, mutta uteliaana silmäilin myös uudenpaa pop-taidetta ja alakerran häkkyröitä. Liian harvoin tulee tässä temppelissä käydyksi.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että taidetta, laulua, teatteria ja tieteen muisteluksia on nyt ahmittu kylliksi tai melkein liikaa, joten laskeudutaanpa rauhallisesti kohti juhannusta  kaikenlaisen tarpeellisen kuten ruohonleikkuun ja savusaunan koelämmityksen merkeissä huhhei.

14.6.2025