Kysyin viime syksynä tavatessamme Teemu Keskisarjalta, kuinka hän nyt on parlamentissa viihtynyt. ”Odotetun huonosti”, hän vastasi. Sanoi hakevansa tarkoitusta tutkimustöistä, joita uskoi jatkavansa. No kuinkas nyt kun asema kohosi, tulee vaikutusvaltaa ja näkyvyyttä, paraneeko myös parlamentaarinen viihtyvyys?
Valinta varapuheenjohtajaksi oli hyvän masinoinnin tulos ja monelle yllätys. Teemun nostaminen kolmanneksi kärjeksi Riikka Purran ja Jani Mäkelän sivustalle oli puoluekokoukselta rohkea ja ehkä hyvä veto. Teemu ei pysy pimennossa. Hänen räiskyvä kielenkäyttönsä voi kyllä karkotttaa osan kannattajista, mutta mielenkiinto lisääntyy. Teemun väkeviä kirjoja on välillä hankala lukea koukertelevan kielen takia. Mielipiteitään hän ei pehmentele.
Keskisarja on yksinäinen ilmiö myös historiantutkimuksen piirissä. Hänen työmetodinsa hakee tehokkuudessa vertaistaan. Maailmalla käytetään kai paljonkin tutkimusavustajia, mutta meillä se on vielä poikkeuksellista. Tietysti professorit ovat aikojen sivu riistäneet assistenttiensa työvoimaa ja aikaa. Lisäksi Teemu myy kirjojaan kovalla kulkukaupalla pöydältä käteen. Jospa hän tuo jotakin myyntitekniikastaan myös politiikkaan.
Muistan Matti Klingen lausahduksen, kun hän oli kerran kuunnellut nuorta Teemu Keskisarjaa jossakin tilaisuudessa: ”Hyvin vaatimaton tapaus.” Eipä Klingekään aavistanut… Kieltämättä Keskisarja poikkesi jo ulkoisesti mahdollisimman kauas Klingen ihanteesta. Ei hän ole paljon välittänyt sliipata tyyliään eduskunnassakaan. Ilmeisesti peruskansa arvostaa koristelematonta kursailemattomuutta. Teemu ei ainakaan pelkää poiketa ruodusta – kunhan ei erkane liian kauas. Suorapuheinen töräyttelijä on pian puoluekentän kauhukakara.
Alexander Stubb on virtaviivaisuudessaan toisen äärilaidan politikko kuin Teemu Keskisarja, mutta en yllättyisi, jos Teemukin yrittäisi vielä vallata merkittäviä tehtäviä. Kukaan ei olisi uskonut Jussi Halla-ahosta 20 vuotta sitten, että hänelle kerran suodaan tasavallan toiseksi korkein asema. Kuunnelmaversio Halla-ahon vaiheista on mielestäni liian siisti ja loivakäänteinen. Kiinnostusta se herätti siihen, mitä kulisseissa todella on tapahtunut.
Kun meillä on koko rykmentti korostuneen globaaleja vaikuttajia, jotka liikkuvat ja puhuvat lajalla alalla, tarvitaan joukkoon Keskisarjan kaltainen yksinäinen susi, ”supisuomalaisuuden” vankkumaton puolustaja. Kansalaiset putoavat helposti kärryiltä muutoksen pyörteistä, jolloin joku ankkuri on hyvä pitää kotimaan kamaralla tai edes Itämeressä. Keskisarjalle aukeaisi nyt uudenlainen vaikutusmahdollisuus, jos kaverin kantti kestää. On meillä ollut ennenkin tutkijota valtion johdossa Ståhlbergista ja Mannerheimista alkaen ja uudemmassa politiikassa J. Juhani Kortesalmen tai Jörn Donnerin kaltaisia kriivareita, mutta ei koskaan Keskisarjan tasoisia moniottelijoita. Toivottavasti Teemun sauhuava kynä ei uusissakaan käänteissä hyydy.
Kultaranta-keskustelut alkavat. Onkohan siellä ketään herättävää suorapuhujaa vai tyydytäänkö virallisen ulkopolitiikan tuttuihin koreografioihin? Globaali akseli on venähtänyt Baltiasta Afrikkaan, Thaimaahan ja Costa Ricaan – tämä lupaa hyvää, Kuullaan ainakin erilaista liturgiaa. Tuskin Stubb riemastuisi kotoisista veneen keikuttajista nyt kun on päässyt Norjan päministerin rinnalla maailman vaikuttajien eturiviin. Kultarannasta on lisäksi suora yhteys presidentti Trumpin henkilökohtaiseen puhelimeen. Kummisedän hahmo saattaa tavalla tai toisella kummitella keskustelijoiden selustassa.
16.6.2025