Hyvin kodikas tapahtuma tämä Ikaalisten Puistofilosofia. Helteellä on viilentävää istuskella lehtevien lehmusten varjossa ja kuunnella, mitä viisailla on kerrottavana. Tällä kerralla oli teemana kansalaisyhteiskunta, josta helposti luiskahdetaan puhumaan politiikkaa.

Kaikkihan kannatamme demokratiaa eikä aiheesta erimielisyyttä syntynytkään. Tampereen yliopiston nuoret tutkijat todistivat kukin vuorollaan, kuinka tärkeä tämä demokratia on. Ja kuinka uhattukin se alkaa olla, jopa meillä Suomessa. Ei kai nyt suuremmin sentään.

Kuultu uhka olikin kevyintä sorttia. Kokenein parlamentaarikko Ben Z on pitänyt aluevaaleja vähän turhina. Liikaa vaaleja muutenkin. Ministeri Kaisa Juuso on puolestaan pitänyt ajatusta mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena. Tässä kuulemma väijyy musta pilvi suomalaisen demokratian yllä! Nuori terävä tutkija (olikohan Anni Jäntti)  torui vakavasti näitä vaalien vähättelijöitä. Ei saisi sanoa vääriä mielipiteitä niin pyhästä asiasta kuin demokratiasta, vaikka toisaalta avoin keskustelu kuuluu – ainakin ennen kuului – demokratian ytimeen.

Meillä Helsingin puolessa olikin se etu, ettei tarvinnut aluevaaleja miettiä ollenkaan. Kavensiko se sitten pääkaupunkiseudun demokratiaa, en ole toistaiseksi huomannut. Mielessäni kiitän ex-pormestari Jan Vapaavuorta tästä helpottavasta etuoikeudesta.

Aina on mielestäni kiva kuulla poikkeavia puheenvuoroja.  Jos Pentti Linkola olisi voitu manata paikalle, hän olisi tokaissut, että demokratia on kaikkein viheliäisin hallintomuoto. Siinä tyhmät kansalaiset pääsevät enemmistövoimin toteuttamaan ahneimpia ja tuhoisimpia intohimojaan. Vain valistunut diktatuuri kelpaisi Linkolalle. Mutta kuka sen valistuneisuuden takaa? No tällaisia nyt ei kukaan enää tohdi puhella, ei ainakaan leppeänä päivänä lehmusten alla.

Kun sitten nurmelle astelivat Vappu ja Ilkka Taipale, havahduin: nyt ainakin rävähtää toisenlaista totuutta. Niin kuin tapahtuikin. Taipaleitten demokratia on suoraa toimintaa. Itseään säästelemättä he ovat huhkineet rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta puoli vuosisataa. Mutta onko tullut tulosta? Kun katselee tämän päivän maailmaa, rauhan asia ei ole edistynyt, päinvastoin. Moni asia on silti kohentunut. Asunnottomien jätkien ei enää tarvitse viettää öitä kadulla ja lepakkoluolissa. Sotilaat saavat parempaa päivärahaa. Mitäs muuta? Kai terveydenhoidossakin on jotain hyvää saatu aikaan.

Ilkka Taipale luonnehtii itseään sinisilmäiseksi pasifistiksi. Kuinka sellainen voisi konkreettisesti estää tämän päivän sotia? Kari Enqvist arveli radiossa, että ainoa keino olisi kai mennä Moskovaan ja taputtaa Putinia olalle ja sanoa, että lopeta nyt hyvä mies se sotiminen siellä Ukrainassa. Olisiko tulosta? Miten päästä Putinin tai Netanjahun tai jopa Trumpin pään sisään?

Vappu ja Ilkka Taipaleen toiminta on silti ihailtavaa, he pitävät yhteyksiä maanalaisiin voimiin Venäjällä, tilkitsevät epäkohtia, suojaavat toisinajattelijoita ja koluavat vankiloita. Eivätkö he koskaan väsy? Eivät varmaan niin kauan kuin epäkohtia ja sortoa maailmassa riittää ja niitähän riittää. Arvokasta että käyvät meille kertomassa toimistaan, lääkäreinä he parantavat maailmaa niiltä osin kuin voivat. Joku voi ottaa jopa opikseen.

Päiväni Ikaalisissa päättyi heikosti. Kuulin yhden eponnisen ja toisen kelvottoman esityksen, minkä jälkeen oli luovuttava. Yksi puhuja luotti Rahkolan pihalla screenin ja visuaalisen jäsentelyn voimaan kirkkaassa auringonpaisteessa! Jos koskaan niin tällöin tekniikka ei ainakaan toimi. Toinen loilotti lehmusten alla kimeästi omia viisujaan ja puhui väliin sekavia. Ei, nyt kyllä riitti filosofia. Voivat olla hyvinkin oppineita, mutta esiintymistaito pitäisi testata.

Niin jäi seuraavana päivänä aikomani Kleopatran naisellinen valta kuulematta. Menin tyttärien tarjoamalle lounaalle rantaan ja keinahdin riippumattoon, katselin pilvetöntä taivasta. Nukutti. Hyvästi kaikki tämän maailman viisaudet.

19.7.2025