Anneli Kannon ja Heini Tolan näytelmä Jotuni Kansallisen Pienellä on myönteinen yllätys. Joku olisi voinut odottaa Huojuvan talon toisintoa, kuvausta saatanallisen miehen ja enkelimäisen naisen taistelusta. Sitä ei tullut. Tuli kohtuullisen tasapuolinen ja informatiivinen kuvaus ailahtelevan taiteilijan avioliitosta pedanttisen tiedemiehen kanssa. Näytelmän nimi voisi hyvin olla tuo otsikkoon laittamani.
Sari Puumalaisen esittämä Jotuni on ennen nähtyjä räiskyvämpi, tunnetilasta toiseen suistuva nainen, jolle kirjailijan kutsumus on kaikkea muuta alistava johtoaate. Hänen mielenterveytesä horjuu, mustasukkaisuus ottaa välillä ylivallan. Tauti etenee ajoittain paranoian partaalle. Näin ollen ei ole ihme, että omaan työhönsä uppoutunut ja aiheettomasti syytetty aviomies välillä hermostuu, menettää malttinsa ja huitaisee vaimoa korville niin että hänen kuulonsa vioittuu. Näinhän kävi Mika Waltarillekin, tosin vaimonsa käsittelyssä.
Ilahduin siitä, että kunnon kirjallisuudentutkija V. Tarkiainen on näytelmässä oikeamielisesti tulkittu. Hänestä ei ole tehty miespaholaista, vaan perheessään piinattu ja syrjitty syntipukki. Antti Pääkkönen kuivan asiallisena, järkiperäisenä ja järkähtämättömänä tyyppinä on aivan oikea tulkitsija. Tarkiainen oli syvältä maalta lähtöisin, joten hänen sivistyskotipyrkimyksensä ja säätytahtonsa tarjoavat näytelmälle sopivan satiirisen kohteen. Savosta eli Kuopiosta oli Jotunikin, heidän oli yhdessä kamppailtava päästäkseen Helsingin kulttuurivaloissa eturiviin.
Mikä lopultakin oli salamyhkäisen liiton epäsointuisen tragedian syvin syy? Ensin Irmeli Niemi ja sitten Kari Tarkiainen ovat elämkerroissaan selvitelleet asiaa kaiketi niin pitkälle kuin se vallitsevien tietojen valossa on mahdollista. Varsinkin Tarkiaisen tutkivaan vilpittömyyteen on syytä luottaa, vaikka hän on tavallaan asianosainen, mutta ottaa viileästi tarkkailevaa etäisyyttä isovanhempiensa liiton ongelmiin. Pääsyy välien rikkoutumiseen kallistuu sittenkin Jotunin ja hänen poikiensa puoleen. Nämä tätä taistelua ylläpitivät ja veivät katkeraan loppuun saakka. Poikien Jukan ja Tutun osuus on näytelmässä iskevän hauskasti esitetty, samoin väläys palvelustyttöä.
Tarkiaisen miltei tragikoominen ongelma oli tietysti se, että hän alun alkaen ihaili ja suorastaan palvoi vaimoaan kirjailijana ja naisenakin. Muistan jo kirjallisuuden laitokselta, kuinka Tarkiaisen kritiikeille naureskeltiin: kuinka häpeämättömästi hän aina julkisesti ylisti vaimonsa teoksia. Hän myös raivasi tietä ja näkyvyyttä Jotunille, ei vähiten juuri Kansallisteatterissa. Siellä myös tapahtui se pahin haaksirikko Tohvelisankarin rouvan kohdalla. Sehän nolasi molemmat ja myös teatterin, ja seuraukset olivat karvaimmat Tarkiaiselle: hänet potkittiin vaimonsa tuottaman skandaalin jälkeen Kansallisteatterin johtokunnasta ja dramaturgin paikalta. Kaupungilla häntä pilkattiin näytelmän tohvelisankarina.
Onhan näissä kylliksi draaman aineksia, vaikka aiheet ovat tuttuja. Mitään kovin uutta tulkintaa Kanto ja Tola eivät yritäkään. Oma ansionsa on valistuksella ja klassikon tutuksi tekemisellä. Näytelmän alkupuoli juoksee joutuisasti ja mainitsee ohivilkaisten Jotunin varhaistuotannon teoksia. Näytelmiin paneudutaan enemmän. Huojuvan talon käsittely sähköistää esityksen, mutta ei silti kovin kuumenna. Pettymys korventaa kirjailijaa ja hänen suojelijaansa. Jälkipuolisko venyy vähän likilaskuiseksi ja selitteleväksi.
Eräs asia jää askarruttamaan. Kun Tarkiainen teki tarkat muistiinpanot vaimonsa mielenliikkeistä ja lausahduksista ja luki kaikki tämän käsikirjoitukset (Huojuvaa taloa lukuunottamatta) ja varmasti keskusteli kirjailijan kanssa niistä – kuinka paljon hän itse asiassa vaikutti vaimonsa Maria Jotunin teoksiin? Tarkiainen sai kodin tasanteelta lähtituntumasta seurata klassikoiksi nousevien teosten syntyä, mutta ei hän tutkinut Jotunia, vaan Kiveä ja Cervantesia. Ilmeisesti Jotuni oli sittenkin liian läheinen, liian kuumottava. Monet puolisoiden kirjeet kertovat hyvinkin hellistä ja lempeistä, jopa innostavista väleistä. Miten paljon Tarkiainen oppineena ja kokeneena dramaturgina vaikutti Maijan näytelmiin? Kuinka itsenäinen ja itsepäinen kirjoittaja Jotuni oli? Tämä on vielä tutkimaton asia niin paljon kuin Jotunista onkin kirjoitettu – mutta tuskin tähän puoleen kovin eksaktia ja luotettavaa tietoa on saatavillakaan?
11.9.2025