Siinä poikani Vilho jännittää Ilveksen matsia Tammelan uudella jalkapallostadionilla. Pääsinpä hänen johdattamanaan tutustumaan komeaan areenaan viimein minäkin. Miellyttävä ja nostalginen kokemus. Kuinka monet mestaruussarjan matsit ja maaottelutkin aikoinani katselin Helsingin Olympiastadionilla. Itse pelasin Pallokentällä ja Väinämöisen kentällä, viimeksi Kyröskosken urheilukentällä.
Ilves pelasi Turun Interiä vastaan ja johti rankkarilla 1-0 vielä 10 minuuttia ennen loppua. Sitten turkulaiset tekaisivat peräjälkeen kaksi onnekasta maalia ja voittivat 2-1. Pettymys se meille oli, varsinkin pojalleni, joka on vankka Ilveksen kannattaja. Mestaruus karkasi nyt monen pisteen päähän, KuPs näyttää menevän menojaan. Vähän vaisusti Ilves pelasi, ei voi mitään.
Muttta parasta olikin istua hienolla stadionilla syksyisessä iltapäivän auringossa ja nauttia tunnelmasta. Ilveksen päätykatsomo mölisi ja löi rumpua, joten me muut kannattajat saatoimme ottaa rauhallisemmin. Mitään erityistä voitonhurmaa ei turkulaisissakaan näkynyt. Tampereella otetaan ottelut tyynen viileästi, mitään huliganismin oireitakaan ei ilmennyt.
Nautimme ennen matsia hyvät kalat ja lihapullat Kalevan Hertassa, joka näytti olevan tilava ja rento jalkapalloruokala. Sitten ajelin Kyröön hienon auringonlaskun veristäessä taivaanrantaa. Nyt voin tehdä hommia täällä tämän viikon, on yhtä ja toista toimitettavaakin.
Huvittavaa oli muuten huomata, kuinka silmiin pistävän ja korvin kuultavan erilaista on yleisön koostumus futismatsissa ja runoillassa. Kävin perjantaina kuulemassa Heli Laaksosen murrerunoja Kanneltalossa hyvästä syystä. Heli nimittäin soitti taannoin ja kertoi, että hänen tuleva kirjansa ja runoiltansa on nimeltään Ilonhilaaja. Kun minä olen julkaissut samannimisen romaanin, Heli kysyi korrektisti lupaa käyttää nimeä. Vastapalvelukseksi hän pisti minulle lipun esitykseensä.
Miten innostuneita kannattajia hänellä onkaan. Yleisö nauroi ja taputti puolitoista tuntia estyksen läpi kaikelle, mitä Heli suustaan heläytti. Vieressäni istuva rouva oikein hyrisi riemusta. Ei ihan minun lyriikkaani, mutta kyllä näin hersyvästi iloa hilaavilla runoilla on tehtävänsä. Lavastus ja puvustuskin olivat riemunkirjavia. Yrmy ja ronski futiskatsomo on kuin toisesta kansasta veistetty. Kiitos ja onnea Helille ja iloa edelleen.
Toinenkin yritys on lainannut minulta otsikon. Kuljemme nyt vaaleanpunainen rusetti rinnassa ja kampanjoimme terveyttä Päin elämää! Julkaisin 701-ivuiset muistelmani pari vuotta sitten samalla nimellä. Lupaa ei kylläkään kysytty. Hyvä otsikko antakoon kampanjalle uutta voimaa.
20.10.2025