Päälöytöni on Maimu Bergin novellikokoelma Stalin Tallinnassa, koonnut ja suomentanut Heidi Iivari, kustantaja Enostone.
On heti tunnustettava, että olen puolueellinen lukija. Olen ihaillut Maimua jo kauan. Kun vierailin Suomen kulttuuri-instituutissa Tallinnassa, Maimu loi heti lempeän turvallisen ilmapiirin. Hän opasti ja huolehti. Esitelmät menivät yleensä hyvin.
Vasta myöhemmin oivalsin, että olemme Maimun kanssa astraalikaksoset. Olemme syntyneet samana vuonna ja samana päivänä. En enää ihmettele lämmintä suhdettamme. Kirjailijana olen tutustunut Maimuun hitaammin kuin ihmisenä. Joitakin olen aiemmin lukenut.
Maimun teos Minä rakastin venäläistä oli aikamoinen jytky ilmestyessään viroksi 1994 ja suomeksi 1998. Nyt Ukrainan sodan varjossa se jysäyttäisi vielä enemmän. Virolaisten ja venäläisten suhteet saavat siinä suorasukaista valaisua. Pieni rakkausromaani suurissa kehyksissä.
Nyt luen hänen äskettäin suomennettua novellikokoelmaansa. Siinä on eriaikaisia juttuja, eläviä ja myös epätasaisia. Niminovelli on aika mainio. Siinä Stalin saa päähänpiston Kremlin yöllisissä juomingeissa. Mennään kaikki äkkiyllättäen Tallinnaan! Esikunta ei voi vastustaa, kun johtaja käskee. Niin lähtee koko sakki Malenkov, Molotov, Hrushtshev, Berija ja keitä kaikkia kolkuttelemaan yöjunalla Tallinnaan.
Heillä ei ole määränpäähän mitään asiaa, ei myöskään valmisteltua ohjelmaa. Stalin päättää, että lähdetään saman tien takaisin, Tallinna on harmaa ja ruma kaupunki, ei mitään nähtävää. Poiketaan sentään Estonia-teatterin aulaan töllistelemään. Kaikkien käsketään ottaa lakit päästä hyvään virolaiseen tapaan. Stalin ei tottele. Tulee kaunis ballerina, joka huomaa erheen, ei tunnista johtajaa, vaan käskee tämän heti riisua lakkinsa. Siihen loppui ballerinan ura.
Maimu toteaa, että ballerina oli hänen äitinsä. Tarinan todenperäisyydestä hän ei ole ihan varma. Stalin ei kai koskaan käynyt Tallinnassa. Hän luopui myös ideastaan lisätä S-kirjain kaupungin nimen eteen. Mutta juttu on hyvä, oli totta tai ei.
Tosijutun Maimu kertoi Viron lähetystön vastaanotolla, missä juhlittiin hänen 80-vuotispäiväänsä. Hän kertoi kuinka hänen koulutoverinsa oli 50-luvulla nähnyt Suomen. Hän oli kiivennyt Tallinnan korkeimmalle mäelle ja tuijottanut niin kauan horisonttiin, että Suomi alkoi häämöttää. Maimu toisti tempun, kipesi mäelle ja hänkin näki Suomen. Se oli virolaistytöille kaukaisen paratiisin kaltainen näky.
Sittemmin Maimu Berg on käynyt Suomessa usein ja oli nytkin messuilla haastateltavana, kuten myös Carolina Pihelgas ja Urmas Vadi. Jälkimmäisen romaani Kuun toinen puoli, jossa kerrotaan tavallisten ihmisten epätavallisia tarinoita Virossa 1980- ja 1990 -luvuilla, alkoi kovasti kiinnostaa. Kun he katselivat televisiosta suomalaisten elämää, me saamme nyt kirjoista lukea heidän elämästään.
Viro, Venäjä, sota ymmärrettävästi painottuivat messujen kirjoissa. Kohtasin kaksi hervotonta juttua, joissa ne eivät näkyneet. Kari Hotakaisen Kirjamessut –näytelmästä nähtiin paikan päällä näytteitä. Kirjailijan kauhu haastatteluja kohtaa tuli elävänä näkyviin. Ei se kuitenkaan mennyt ihan päin helvettiä. Tosin Hotakainen toivoi mieluummin olevansa juuri nyt Pakilan Teboilissa kuin messuilla ison yleisön edessä. Hänen näytelmähenkilönsä kirjaa luonnehdittiin haastattelussa muodikkaaksi autofiktioksi. Haastattelijan mielestä se on niin sähköinen, että voisi jopa puhua sähköautofiktiosta.
Irtonaisinta huulenheittoa kuultiin Laura Malmivaaralta ja Antti Heikkiseltä. He ovat kehittäneet uuden lajin, audiodraamallisen dialogin. Se tarkoittanee. että kaksi henkilöä puhuu suoraan tallenteelle mitä päähän pälkähtää, ja siitä koostuu leikattuna jonkunlaista dialogia. Tekijöillä ainakin oli kertoman mukaan hauskaa sitä tehdessä, miksei sitten kuulijoillakin. Sopinee kokeilla automatkoilla. Otsikkokin velvoittaa: Pelkkää hyvää.
Tähän mahtui nyt niukasti löytöjä. Olihan niitä enemmänkin. Kirjoja pitää mieluiten lukea, mutta messuilla kuulee ainakin minkälaisia nyt on julkistu. Messuilla tehtiin yleisöennätys, oli hirveä vilske. Sitten vaan yölamppu palamaan, kynttilä hehkumaan ja lasi punaviiniä lähituntumaan. Johan alkaa teksti sytyttää elämyksiä.
27.10.2025