Jäi vielä sanomatta yhtä ja toista Leinon kuolinpäivän vaiheilta. Lisään muutaman kohdan Suomalaisella Klubilla pitämästäni esitelmästä.

Totesin että Leino sai 16-vuotiaana Helsinkiin tullessaan loistavan startin kirjalliselle uralleen. Alku oli yhtä riemujuhlaa aina sinne Kangasniemen Helkavirsien kesään 1903. Leino loi parastaan 25-vuotiaana, samaan hengenvetoon vielä ”Nocturnen” ja ”Lapin kesän” ja muita kauneimpia runojaan. Hän meni kihloihin ja naimisiin Helsingin kauneimman naisen Freya Schoulzin kanssa. Freya innoitti hänen runojaan, he olivat pääkaupungin seurapirien säihkyviä kaunistuksia, Leinon onnesta ei puuttunut mitään.

Hän iski Päivälehden palstoilla oikealle ja vasemmalle, virkamiehistö, kirkko ja yliopisto saivat kuulla kunniansa kuten kaikki vanhoilliset ja suomettarelaiset. Hän oli johtava teatteriarvostelija, pelätty pakinoitsija ja poleemikko, tuottelias runoilija, tietäjä kaikkien alojen. Moninaisia hän kokeili. Freya sisusti hänelle täydellisen työhuoneen Etelärantaan, mutta ei hän siellä viihtynyt. Hän riensi Kappeliin ja Kämpiin ja lehden tomitukseen, siellä hän sai paremman inspiraation.

Sitten tapahtui taite. Unelmien avioliitto rakoili. Alkoholin käyttö lisääntyi. Teosten taso alkoi laskea. Leino löysi sielunkumppanin, L. Onervan, ja karkasi ulkomaile, Roomaan. Onerva tuli perässä. Molemmat erosivat puolisoistaan. Aatteet vaihtelivat, samoin lehdet ja julkaisut. Erotiikka ei enää kiinnostanut Leinoa, kuten Onerva pettyneenä totesi. Avioero ja tyttären hylkääminen kylmensivät Leinon mielen. Jäi kaipaus ja ikävä.

Roomassa vietettin ystävien kanssa silti vilkasta elämää, tutkittiin kieltä ja antiikkia, mutta entinen vire ei palannut. Välit viilenvät myös Onervaan. Suomeen palasi pettynyt pariskunta. Leinoi jatkoi Danten Divina commedian suomentamista ja julkaisi runoja, näytelmiä, romaaneja. Taso putosi entisestä. Uudet aatteet tarttuivat, teosofia, pasifismi, panteismi. Leiosta tuli maailmanselittäjä, Onerva avusti. He pysyivät yhdessä Leinon kiuolemaan saakka, vaikka väliin mahtui Leinon toinen avioliitto ja leimuava suhde Aino Kallakseen.

Mitä Leinolle oikeastaan tapahtui? Mikä taittoi jalon miehen? Ensin maailmansota ja punakapina tuottivat valtavan pettymyksen, mutta valkoisten voitto taas sotilaallisen innostuksen. Leinosta tuli voitttajien tilausrunoilija. Hän kirjoitti Vöyrin sotakoulun historiikin ja oman päiväkirjan pelon lamauttavasta piileskelystään punaisessa pääkaupungissa. Hän halusi Mannerheimin hovikirjuriksi. ”Leino seurusteli upseerien kanssa hyvin paljon”, pahoitteli Onervakin.

Leino ei toipunut enää jaloilleen, vaikka kirjoitti jatkuvasti. Hän matkasi Viroon ja yritti päästä veljesmaan kansalaiseksi. Hän yritti pelastaa humanismin aatteen, mutta Pro Humanitate -klubi päätyi salakapakaksi. Leino vaihteli asuinpaikkaa, antoi mennä. Hänestä tuli resuinen kulttuuripultsari. Hän solmi vielä kolmannen surkuhupaisan avioliton. Tuusulaan hän viimein kuin peto kuoleva hiipi. Hän julkaisi paljon yhdentekevää, joitain hienoja teoksia, Juhana-herttuan ja Catarina Jagellonican lauluja ja jaksoi lopulta sanella vielä muistelmiensa alkuosankin, Elämäni kuvakirjan. Sitten voimat loppuivat 47-vuotiaana. Moni ihmetteli, että hän jaksoi niinkin kauan.

Pitkään alamäkeen vaikuttivat monet tekijät, ehkä kuitenkin ratkaisevimpana jo nuoruudessa saatu ja sittemmin koteloitunut syfilis-tartunta. Sen merkitystä ei ole oikein tahdottu tunnustaa. Olen elämäkerrassani Virvatuli määritellyt taudin vaikutuksen seuraavasti ja samalla kannalla olen edelleen:

Ilmeistä on, että jatkuva kuoleman läheisyyden teema Leinon tuotannossa, hänen vimmattu kiireensä elää ja kirjoittaa, hänen taiteensa heittelehtivä epätasaisuus ja hänen ajatusmaailmansa vähittäinen hämärtyminen, hänen nopeasti romuttuva terveytensä ja pitkät hoitoperiodit ja varhainen kuolemansa johtuvat kaikki saman taudin alkulähteestä eikä niitä selitä pelkästään luovan työn paine, sukurasitus eikä edes alkoholin pitkäaikainen kohtuuton käyttö.

Tämä ei suinkaan himmennä Leinon parhaan tuotannon arvoa, vaan pikemmin kirkastaa hänen sitkeyttään ja taiteensa suurta kantovoimaa, sitä että hän jaksoi kaikista vaivoistaan huolimatta luoda myös suurta unohtumatonta runoutta.

11.1.2026