Katsoin euroviisut ensimmäisen kerran lukiolaisena 1961. Olimme koko perhe Anu-tädin luona, koska hänellä oli sellainen ihmemööpeli kuin televisio. Meillä hankintaa vasta harkittiin. Siellä oli huone täynnä muutakin sukua. Jännitimme Laila Kinnusen puolesta, mutta jälkisijoille jäi tuo haikean kaunis ”Valoa ikunassa”. Serkkuni Jukka sanoi, että olisihan se kiva näissäkin pärjätä. Ei arvattu, että sellainenkin päivä voisi vielä joskus koittaa.
Kesti vain viitisenkymmentä vuotta, kunnes pieni ja sisukas Suomi ponnahti kisojen kärkisijalle. Nyt odotetaan yksissä tuumin toista voittoa. Linda Lampenius viuluineen on niin hurmava, että hänelle suon kaiken mahdollisen menestyksen. Pete Parkkoselle on varmaan Pihtiputaalla luvassa tontti tai vähintään patsas. Voiton kyllä ansaitsisi tämä kuumottava Liekinheittäjä, mutta arvioni mukaan Ranska on vaarallinen kilpailija, miksei myös Kreikan hellyttävä hupihumppailu.
Kuuntelin Lindan haastattelun ohjelmassa ”Näistä levyistä en luovu”. Tyylikkään avomielisesti hän vastaili vaikeistakin vaiheistaan. Kun on selvinnyt tuosta prässistä niin kestää mitä vain. Kahden näyttelijän lapsena hänellä on synnyinlahjana säteilevä esiintymisvarmuus. Varsinkin isän Börje Lampeniuksen tuki vaikutti huomattavalta. Linda puolestaan on saanut myöhemmin itse tukea alkoholisoitunutta äitiään Ulla Eklundia. Luja ja lämmin perhetausta on monen menestyjän selustavoimana.
Samaan aikaan starttaavat jääkiekon MM-kisat. Suomi on niissäkin ennakkosuosikki. Intoillaankohan meillä aina liikaa etukäteen? Komea olisi tietysti kaksoisvoitto sekä laulun että lätkän areenoilla. Vaikuttaisiko se talouskasvuun? Kansan mielialoja kansainvälinen voitto ainakin virkistää. Jospa elämäntahto ja työintokin nousisivat. Jopa laimea syntyvyys voisi saada uusia sytykkeitä.
Janne Saarikivi kirjoitti äskettäin Hesarissa siitä, kuinka kansan onnellisuus ja heikko talous voivat olla yhteydessä toisiinsa. Luova laiskotttelu lisää onnea enemmän kuin kiivas kilvoittelu? Kuitenkin kaikki kaipaavat tavalla tai toisella menestystä, edes ihmissuhteissaan. Jos lahjakas luokka alkaa rennosti löysäillä, kuka hankkii terveyspalvelut, lämpimät huoneet ja muut mukavuudet? Ahkeria työmurahaisia tarvitaan, jotta huolista vapaa elämänonni voisi oravanpyörästä jättäytyvillä jatkua.
Viisukisoja varjostavat tietysti mielenosoitukset Israelin osallistumisen vuoksi. Kravauttaako Netanjehu korvaansa niiden vuoksi? Myönnetään että Israel puolustaa ahdistettua asemaansa liioitelluin voimakeinoin. Entä jääkiekko: onko tulossa mielenosoituksia Zürichiin, kun USA saa osallistua? Samaan aikaan keskustellaan Venäjän sulkujen loiventamisesta muissa kisoissa. Politiikan, urheilun ja laulutaiteen suhteet ovat aina monipohjaiset.
Onko ylipäätään luvallista nauttia musiikista muistamatta alituiseen sen yhteyksiä poliittiseen todellisuuteen? Uskon monien kuuntelevan hurmiossa Wagneria unohtaen säveltäjän yhteydet Hitlerin Saksaan. Meillä Jean Sibelius kannatti Lapuan liikettä ja piti yllä lämpimiä suhteita kansallissosialistiseen Saksaan. Eivät mielipiteet hänen sävellyksiään turmele.
On tuttu hokema, että politiikka on läpeensä kietoutunut laulukilpailuihin ja urheilutapahtumiin, mutta yksityisellä kansalaisella on myös täysi oikeus nauttia harrastuksistaan piittaamatta poliittisista paineista. Niin kauan kuin ne eivät kohdistu suoraan hänen omiin valintoihinsa. Yksityisesti hän ei sodille mitään mahda.
Tämän illan euroviisuihin keskityn juuri näin, tarkkaillen kiinnostuneena eri maiden kulttuurien ilmentymisiä lauluvalinnnoissa, vaikka useimmat ovat väsyttävän meluisia, räikeän liikevaltaisia ja visionäärisiä, sanomaltaan tyhjänpäiväisiä. Mutta aina niistä jotain voi havainnoida, jopa poliittisia taustatekijöitä. Aina eurooppalainen yhteys näissä jotenkin avartuu.
Olisikin kiintoisaa tulkita itse lauluesitysten poliittisia sisältöjä eikä vain niitä ympäröiviä kahinoita. Miten Liekinheittäjä – kuka näkee siinä allegorian Ukrainan sodasta? Vai onko se sittenkin pettyneen intoihimoisen rakkauden tilitys perusinhimillisellä tasolla? Jotkut laulaa posottavat suoraa poliittista patetiaa, enimmältä heikolla menestyksellä.
Oli miten hyvänsä, minä varaan pöydälle kevyet eväät ja pienen pullon kuohujuomaa ja istahdan innoissani alakerran television ääreen. Intellektuaalinen ylemmyys vaatisi selän kääntämistä koko tapahtumalle, mutta viis sitä. Pidän peukkua Lindalle ja Petelle ja yritän arvostaa muitakin. Tulkoon vaikka pettymys, sekin on elämys sinänsä. Tällaisia juhlahetkiä tarvitaan, ehdottomasti.
16.5.2026
