Panu Rajala

Säteilevä aamu. Pulahdin pieneen lampeen, virkistyin ja mietin päivän ohjelmaa. Illalla se viimein  pamahtaa käyntiin tämä railakas ja tunnelmallinen kyläooppera runoilija Isa Aspista.

Eilinen kenraali sujui harmillisenkin hyvin, ei jäänyt paljon mitään korjattavaa. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Eiköhän samalla ponnella selvitä ensi-illastakin. Mutta liikaa ei saa tuudittautua.

Jo nyt voin sanoa, että nämä kaksi tulista harjoitusviikkoa ovat olleet minulle eksoottinen ja unohtumaton elämys. En koskaan uskonut ohjaavani oopperaa jossakin kaukana pohjolan kolkassa. Näin elämä heittelee. Paljon uusia tuttavuuksia ja näkymiä suomalaisuuteen on kertynyt. Vähän samanlainen kokemus kuin varuspalvelus Pohjan prikaatissa Hiukkavaarassa muinoin 60 vuotta sitten. Silloin helsinkiläispoika pantiin uudenlaiseen testiin ja sissiluutnantti hänestä aikaa myöten tehtiin. Ihan entisenä en nytkään täältä palaa.

Ensimmäiset yleisön kommentit ovat tietysti positiiivisia, kuka nyt heti tulisi haukkumaan. Mutta jotain vilpitöntä iloa olen repliikeissä kuulevinani. Eihän tällainen kyläoooppera kivinavetassa ole kenellekään ihan jokapäivinen kokemus. Moni venyy kykyjensä ylärajoille. Yli 30 laulaa kuorossa, seitsemisen solistia lavalla ja kolme soittajaa bändissä: sello, trumpetti ja huilu. Säveltäjä heiluu kapelimestarina. Puvut, valot ja kulissit kohdillaan.

Ja sitten on vielä Välilän talonväen suurenmoinen isännyys ja emännyyss sekä Suutarinkylän Maaseutuyhdistyksen järjestelyt ja herkulliset kestitykset! Katsotaan nyt kuinka tästä illasta selvitään. Sitten on vielä neljä loppuun myytyä näytöstä, ja sateetkin uhkailevat – nyt vielä autereinen helle.

Kiitän mielessäni kaikkia inostuneita taitajia, joiden kanssa olen saanut täällä Vaalassa toimia. Elämykset asettuvat vasta vähitellen tajunnan tasoille. Nyt vielä keskitytään ja jännitetäään. Kyllä se siitä.

17.7.2026

Onpa keskisuven täyteläisin päivä. Katselen Rokuan kansallispuistossa tyyntä lammenpintaa, männikkörinnettä, aurinko helottaa. Täällä majailen mainiossa hirsimökissä, jota ei voi mökiksi kutsua, niin ylelliset ovat olosuhteet. Saunottiin ja uitiinkin illalla salskean tenorin Roope Pelon kanssa. Maanantaina hän muuntautuu jälleen runoilija J. H. Erkon rooliin.

Tässä alla muita rooleja, keaskellä Isa Asp (Emilia Haataja) sekä semoinaariystävänsä Augusta (Hanna Väänänen) ja Lydia Lagus (Sirpa Niemelä). Kirkkaita sopraanoja ja alttoja kuin myös muhkeita miesääniä on mukana suuri joukko.

Ensimmäinen viikko on harjoiteltu kyläoopperaa täällä Vaalassa, aiheena varhain katkenneen lyyrikon Isa Aspin elämä. Hän kuoli samana vuonna 1872 kuin kollegansa Aleksis Kivi, kovan onnen lapsia kumpikin. Vaikka Isa oli kuollessaan vain 19-vuotias, hän ehti luoda pienen kauniin tuotannon, jonka nojalla häntä voi pitää ensimmäisenä suomen kielellä kirjoittaneena naisrunoilijana.

Pidämme harjoituksia tuolla Suutarinkylässä Välilän tilan mahtavassa kivianavetassa. Ritva Hakkarainen on parikymmentä vuotta sitten kirjoittanut libreton, Risto Vähäsarja sen säveltänyt ja johtaa musiikkipuolta, minä yritän ohjata muuta toimintaa. Mukana on 30 hengen kuoro, seitsemän solistia ja hieno yhtye: sello, huilu ja trumpetti. Ylväästi naiset soittimillaan kajauttelevat.

Tämähän on minulle uusi kokemus. Kolme librettoa olen kirjoittaut ja puhenäytelmiä kirjoittanut ja ohjannut, mutta en koskaan tällaista musiikillista kokonaisuutta johtanut. Yllättävän hyvin on siihen nähden sujunut. Paljon oli valmista, hyvin harjoiteltuja kuoro-osuuksia ja soitantaa ja solistitkin olivat mallikkaasti valmistaneet osansa. Mikäs näitä sitten oli sijoitella asemiin ja antaa alkumerkkejä. Nyt on päätyöt tehty ja ensi viikolla enää tarkennellaan läpimenoja.

Pohjanmaalla tunnetusti ponnistetaan lujaa ja iskevin mielin. Sellainen henki on läpäissyt nämä oopperaharjoituksetkin. Ihastelen laulun voimaa ja eläytymisen intoa. Ensi-ilta pamahtaa julki tulevana perjantaina, seuraavana viikonloppuna on vielä neljä esitystä. Liput on kuulemma jo miltei viety käsistä. Toivossa eletään ja sitten vasta huokaistaan.

Mahtuu tähän lomaan myös jalkapalloa joka jumalan ilta. Eilen Espanja päihitti Belgian osin traagisten vaiheiden jälkeen. Loukkaantumiset heittävät varjonsa peleihin. Maalivahtien kunnostautumista erityisesti tarkkailen. Monessa pelissä he ovat nousseeat sankareiksi. Ihmeellisiä suorituksia on nähty. Belgian sankariteko oli jo USA: selättäminen. Ei tehnyt sentään Trump siitä valitusta FIFA:n johdolle.

Sotauutisia tulee ja neuvonpitoja jatketaan  joka päivä yli tarpeenkin. Iranin johtajan hautajaiset enteilevät vielä verisiä kostotoimia. Rauhaa ei tähän maailmaan saada, turha toivo. Senkin takia on lohdullista sukeltaa 1800-luvun kansallisen nousun aikoihin, silloisen toivorikkauden ja idealismin tunnelmiin. Sellaisiakin on tässä köyhässä maassa joskus eletty.

Ajatus karkaa välillä kauas Hämeenkyröön. Sielläkin riittää tapahtumia. Myllykolussa on taas pari näytöstä Enkelten suojatteja, huomenna  perinteinen Töllinmäki-päivä ja Ylivakerin laaja klaani juhlii siinä välissä sukutapaamista. Meidän lapset siellä ovat edustamassa, kun minä lymyilen vähän haikeana mutta onnellisena täällä pohjoisen perukalla. Myllykolusta kannan huolta, kun ensi-ilta meni rankkasateen vuoksi kuulemma osin mykkäelokuvaksi. Toivon mukaan Sillanpään lapsikuvaus siitä vain terhentyy ja nousee siivilleen, kuten täälläkin tapahtuu kirjanpitäjä Jaakko Aspin lasten kohdalla niin Puolangalla, Suomussalmella kuin täällä Vaalassa. Katsotaan mitä alkava viikko vielä tuo tullessaan.

11.7.2026

Heräsin puoli neljältä aamuyöllä. Suden hetki. Saankohan enää unta? Samassa muistin pelit, nythän on menossa Portugalin matsi Kroatiaa vastaan! Hyvästi uni, puhelin esiin ja ottelu näkyviin. Ronaldo ampuu juuri rankkarin sisään. Peli on tasan 1-1.

Näyttää menevän jatkoajalle. Sitten Portugalin valmentaja Martinez vetää Ronaldon vaihtoon! Kuolemaa halveksuva ratkaisu, mutta tuottaa heti tulosta. Ramos puskee lisäajalla Portugalin 2-1 johtoon. Peli näyttää selvältä. Kunnes Kroatian Gvardiol tekee vielä yhden ihmemaalin viimeisellä minuutilla. Se hylätään paitsiona, kuten moni maali tätä ennen. Kroatian keskitys on hipaissut oman pelaajan hiuksenkärkeä ennen joutumista Gvardiolille.

Näin Ronaldo saa vielä ainakin yhden pelin ja Kroatian sinnikäs Luka Modric hyvästelee kisakentät karvastelevan tappion jälkeen. Oliko tuomio oikea? Kovin täpäriksi ovat ratkaisut menneet, ja videoruutua tarvitaan tämän tästä. Pelin orgaaninen kulku töksähtelee myös juottotaukojen takia.

Mutta ratkaisu mikä atkaisu. Ronaldo ja Modric halailevat. Kahden sankarin kohtaaminen, kohta emme näe enää kumpakaan. Paljon iloa, jännitystä ja taituruutta he ovat meille tuottaneet. Minusta on hienoa, eättä Ronaldo jaksaa edelleen, samoin muut huippukonkarit Messi, Mbappé, uutena tulokkaana Norjan väkivahva Haaland. Puhumattakaan Harry Kanen kahdesta uljaasta ratkaisumaalista, jotka takasivat Englannille jatkon Kongo-matsin loppukahinoissa.

Ylivertaisilla yksilöillä on suuri merkitys, vaikka toisin halutaan väittää. Jalkapallo on joukkupeli, mutta samalla yksittäisten sankarien taidetta. Nautimme mestarillisista suorituksista enemmän kuin tarkkaan suunnitellusta pelin rakentelusta. Asiantuntijat saavat ne tulkita omalla ammattislangillaan, me häikäistymme taitureitten näytöksistä.

Trillerimäisiä loppuratkaisuja on ollut jo useita. Alkupeleissä Itävallan ja Algerian keskinäinen loppurynnistys mykisti. Footballin gentleman Hary Kane on vanha sankarini, kannatan sinnikkäästi Englantia, vaikka peli välillä takkuilee. Ja nyt tämä Portugalin hiuksenhieno livahdus jatkoon. Ranska ja Argentiina menevät omia menojaan. Uusia yllätyksiä tulee varmasti.

Kannattiko valvoa puoli neljästä kuuteen? Ilman muuta kannatti. Draama huipentuu kentällä tehokkaammin kuin missään teatteriesityksessä. Peli pelataan tässä hetkessä, ohjaus ja käsikirjoitus muuttuvat kaiken aikaa. Espanja hoiteli oman osuutensa jo myöhäisiltana, Sveitsi voitti aamulla Algerian rauhalliseen tapaan. Ja näitä jatkuu vielä runsaat kaksi viikkoa! Lisää yltäkylläisiä öitä tiedossa.

Jotkut merkittävät uutiset jäävät näissä mittelöissä siimekseen. Eeva Kilven aika täyttyi, ja joukosta poistui myös Anto Leikola. Persoonallisuuksien rivit aina vain harvenevat. Kummassakin olisi paljonkin muisteltavaa, mutta eihän tähän jalkapallokesään mahdu muita kuin Ronaldo ja Messi ja kumppanit. On palattava syksymmällä taas kirjallisiin hahmoihin.

3.7.2026