Helsinki on eksoottinen paikka kesähelteellä. Aivan kuin ulkomailla olisi. Tutut paikat näyttävät toisenlaisilta, ihmiset ovat itsevarmoja nautiskelijoita. Kun on vasta maalta turpsahtanut, vähän suorastaan arastuttaa liikkua täällä.

Eiran puisto on tunnetusti Helsingin kaunein puisto. Nyt sen kukkaloisto on rehevimmillään. Georg von Wrightin terassi miltei peittyy, siellä usein suoritin aamuvoimistelua. Nyt istuskelen lippakioskilla, joka on sekin ryöpsähtänyt uuteen elämään. Entinen tuolivarasto on nyt huippusuosittu kohtauspaikka, menu etelämaalainen. Olenko todella vanhassa kunnon Rööperissä?

Totta kai olen. Tuolla on Eiran tyylikäs sairaala, jos ruumis kaipaa hoitoa. Vastapäätä Agricolan kirkko, jossa sielu saa ylennystä. Tuolla Sepiksellä leikin jo viisivuotiaana, kentällä pelasin sadat kerrat futista. Tuossa Laivurin ja Tehtaankadun risteyksen komeassa talossa asuimme jonkin aikaa. Sitten muutimme Skattalle, mutta Rööperiin olen pysyvästi palannut. Paitsi nyt olen vain käväisemässä.

Kävely Eiran uimarantaan, jätskitöttterö, pulikoivia perheitä. Lasillinen Amalfin spritzia Carusellissa. Meri kimaltaa, purjeveneitä. Aurinko korkealla, Hernesaari kylpee valossa. Monet ennakkoluuloiset maalaiset väittävät Helsinkiä tylyksi ja ikäväksi kaupungiksi. Käyvät vain asemalla ja sen ympäristössä. Tulisivat edes hetkeksi istahtamaan tähän, juuri tähän näin.

Eilen saatoimme Töölön kirkossa hautaan liian varhain poistuneen taiteilijan Marjatta Hanhijoen. Muistotilaisuudessa Lallukassa pyysin Inari Krohnilta luvan lahjoittaa häneltä 43 vuotta sitten tilaamamme taulun Ylivakerin vanhasta puretusta rakennuksesta nykyiseen taloon, missä pidettiin viikko sitten kuudenkymmene hengen voimalla tilan 415-vuotisjuhla. Inari antoi mielihyvin luvan, sillä totta puhuen olin jo taulun juhlallisesti luovuttanut. Nyt se saa useampia silmäpareja ja uutta kestävää arvonantoa.

Tapasin älyniekat Kai Ekholmin ja Olli Alhon Café Aallossa aamiaisella. Kai tutkii suomalaisen intellektualismin historiaa ja nykytilaa. Yritin kehitellä hänelle joitakin johtolankoja. Täysiverinen kirjailija on harvoin intellektuelli, mutta jotkut ryhtyvät suuret teoksensa luotuaan valtakunnan viisaiksi ja jakavat lausuntojaan milloin mistäkin (Linna, Haavikko). Muitakin esimerkkejä löysimme, niistä Kai aikanaan raportoikoon. Tutkin iltamyöhällä hänen Donner-kirjaansa ja tapasin sivulta 30 hienon sensuellin valokuva. Antoisa kirja muutenkin.

Illalla vasta tutustuin ensi kerran tuohon Tehtaankadun uuteen Osteriaan. Sepäs onkin paikka! Nautin taivaallisen hyvän tonnarellin ja kylmää valkoviiniä, palvelu on iloisen rentoa ja ystävällistä. Viehkeitä helteen mukaisesti vähäpukeisia naisia terassi täynnä. Aurinko hellitti vielä vanhan makeistehtaan lomasta. Ihmellinen iltapala ihan kotinurkalla.

Nyt en voi enää kehua enempää. Vielä tänä iltana tapaan Eeva Lennonin Elitessä ja kuulen Lontoon kuulumisia ja vaikka mitä. Hänen sisarentyttärensä tulee tyhjään kämppääni elokuussa, toivottavasti viihtyy. Ympäristössä ei ainakaan ole vikaa, mitä olen tässä todistellut. Minä korjaan luuni takaksin landelle, missä kesä jatkuu, kesä.

26.7.2025 , Elina olisi eilen täyttänyt 82 vuotta, pohjaton haikeus.