Finski-kirjoista hain heti yhden ehdokkaan Otavan kirjakaupasta. Elli Salon Keräilijät on saanut jo kaksi ehdokkuutta, ja lisäksi sitä on luotettava asiantuntija suositellut. Siis kirjaan käsiksi.

Sepä onkin varmoin ottein kirjoitettu kuvaus erään haudanjäljitysmatkan surkuhupaisista vaiheista Kainuun rajaseudulla. Arkeologinen tutkimus kääntyy harrastelijamaiseksi sekoiluksi. Ohessa tulee kyllä tiedonsirpaleitakin sodan aikaisista salatuista tapahtumista. Lapin sodasta on tullut muotiaihe, ja tämäkin seikkailee saman suunnan liepeillä.

Elli Salo on esikoiskirjailijaksi kouliintunut dramaturgi; juttu on jo nähty Kajaanin kaupunginteatterissa ja sen visuaalisuus, luontokuvat ja koko kohellus näyttäisivät luontevasti kääntyvän myös elokuvaksi. Samoin kuin Sofi Oksasen Puhdistuksessa draamallinen teos kääntyy vasta myöhemmin romaaniksi. Alkoholisoitunut petokuvaaja ja Venäjältä saapunut rajanylittäjä tuovat persoonallista särmää hetteiköissä sekoilevaan tutkimusyritykseen.

Teoksia ylistetään nykyisin ylisanoilla suruttomammin kuin aiemmin, joten tämäkin on ”häikäisevä esikoinen” ja ”kaunokirjallinen herkkukattaus”, mikä virittää odotukset liian korkealle. Mutta hyvä että kirjoja markkinoidaan ja kai luetaankin. Ansionsa on Elli Salon synkeällä huumorilla, naurahdinkin kahteen otteeseen sivuilla 186-187, ja se on nykyproosassa jo mainittava saavutus.

Tieto-finskien puolella kummastelin kahta valintaa. Miksi amfetamiinin kauppiaasta korotetaan kunniaan ilmeisen sympaattinen henkilökuvaus? Toinen kirja Anneli Auerin kaoottisesta oikeussaagasta näyttää vain keskeneräisen tutkimuksen tähänastisia vaiheita. Koko prosessi on vielä kesken ja parastaikaa käräjillä. Ehdokkaaksi olisi hyvin sopinut Hannu Pesosen mainio ja tietorikas Ammattina vakooja, joka jäljittää koko joukon sankareita. pettureita ja salajuonia. Niillä on useimmiten suurvaltapoliittisia vaikutuksia. Ydinsalaisuuksien osalta erittäin ajankohtaista; olen lukenut kirjaa tukka pystyssä.

Aivan hyvä vaikka poleemisempi ja osin koseerinen kuvaus Suomen poliittisesta selviytymisestä suurvallan kyljessä on Lasse Lehtisen Vähältä piti. Viihdyttävästi tekijä kuvailee ”kansakunnan hurjia hetkiä” karhun kainalossa. Pitkä linja tulee vakuuttavasti esiiin: kuinka pienellä sisukkaalla kansalla on ollut kriiseissä juuri tarvittavat johtajat, heillä rohkeat ratkaisut ja lisäksi hyvää tuuria. Suomettumisen ajasta ja Kekkosen Faust-roolista Lehtinen kehittelee nautittavaa satiiria.

Liian etabloitunut kirjoittaja ei helposti pääse ehdokkaaksi saati palkinnoille. Ei tulisi mieleen ehdottaa Sauli Niinistöä palkinnon saajaksi, vaikka hänen muistelmansa on poliittisten kirjojen parhaimmistoa, jäntevästi ja terävästi kirjoitettu. Sanna Marinin muistelmille pitäisi myöntää markkinoinnin erikoissertifikaatti. On tullut myös hyviä elämäkertoja, jopa runoilijoista kuten Helvi Juvosesta. Ne eivät yleensä juhli ehdokkaina. Onhan tämä tietokirjojen huippusyksy, mikä ei oikein pääse näkyviin vaisulla ehdokaslistalla.

Oma Sinuhe-tutkielmani etenee vääjämättä. Puhuin aiheesta Kampin palvelukeskuksessa, vaikka kirjamessujen keskustelu oli jätettävä väliin. Nyt teksti on kriittisellä esilukijalla: ensimmäiset kommentit rohkaisevia. Ehkä tästä vielä päästään vauhtiin. Monet aiheet pyörivät mielessä ja odottavat innoitusta. Vanha runovelho ja oodien lemmenlyyrikko Ovidius ei jätä rauhaan. Yksi tietokirjakin lainaa häntä otsikossaan: Muodonvaihdoksia ihmettelee Sami Karjalainen, tosin hyönteisten, ei sentään antiikin myyttien.

Lopuksi varoitus: älkää uskoko kulttuuritoimittajien suosituksia, ainakaan elokuvien kohdalla. Kuulin Ylen Jälkinäytöksessä vahvan isänpäiväsuosituksen elokuvasta One Battle After Another. Kuulemani mukaan herkkä kuvaus isän ja tyttären suhteesta. Aihe sattuu koskettamaan. Menin ja petyin raskaasti. Tämäkö muka isästä ja tyttärestä kertova, tämä kaavamainen ja kliseinen kumousjoukon takaa-ajo- ja paukuttelukohellus kaikkine pahiksineen. Muutama minuutti lopussa oli isän ja tyttären kosketusta, kun he pyssyt toisiaan osoittaen viimein kohtaavat. Ja siitäkin tytär lähtee omille kumousteilleen. Älkää herran tähden hairahtuko. Joka tapauksessa Hyvää Isänpäivää!

8.11.2025