Kevät toi paitsi muurarin ja maalarin ja rannoille hampparin, myös yllättävän ruuhkan juhlia. Muutamia on niistä selvitetty. Parhaasta päästä oli Oopperagaala Ritarihuoneella viime torstaina. Kuvan otti Sauli Tiilikainen, joka minut houkutteli paikalle: siinä pönötän Saulin veljen Jussin ja talousvaikuttaja Mikael Silvennoisen välissä, vastapätä herrojen puolisoita ym.

Tilaisuuden järjesti Oopperakummit ry, joka tukee nuoria nousevia laulajia. Heitä saimmekin kuulla koko rahan edestä illan mittaan samalla kun nautimme mainiota illallista. Sauli on ollut järjestön hallituksen puheenjohtajana vuotensa täyteen ja vietti nyt ansaittuja läksiäisiään. Vapautunut joskin haikea riemu täytti rehevän olemuksensa.

Muistin elävästi erästä vastaavaa oopperailtaa Pariisissa kihlamatkallamme Marjan kanssa vuonna 2005. Satuimme pieneen ravintolaan jossakin siellä vuorilla, vasemmalla rannnalla se varmaan oli, missä samalla tavoin laulutaidetta opiskelevat nuoret vastasivat ohjelmasta ja toivat vadit ja kulhot ja pullot pöytiin päänsä päällä samalla uljaita aarioita vedellen. Ikimuistoinen elämys oli sekin.

Täällä Ritarihuoneen sali on tilana hivelevän kaunis, ja ryhtiä antavat seiniä peittävät aateliskilvet. Äkkäsimme yhden tyhjän kohdan, mielestämme Sauli voisi liittyä siihen salanimellä af Tegelsten. Pöytäseurue oli mitä hauskin, Jussi muisteli käyneensä aikoinaan samoilla oikeustieteen luennoilla vaimoni Elinan kanssa. Sehän mieltäni liikutti. Illalle antoi oman hohtonsa kunniavieras, Suzanne Innes-Stubb tyttärineen.

No juhlat jatkuivat tänään lauantaina, kun Suomalainen Klubi täytti 150 vuotta. Pääjuhla pidettiin yliopiston juhlasalissa, joka ei näyttävyydessään häviä yhtään Ritarihuoneelle. Nämä ovatkin päkaupungin kaksi hienointa miljöötä. Kun Ritarihuoneella oli vedettävä smokki niskaan, yliopistolla näkyi paljon frakkeja. Daamit tietysti kukoistivat parhaimmissaan. Hauskaa että tällaisia juhlia vielä järjestetään.

Sauli esiintyi täälläkin ja kajautti Klubin marssin äänekkään torvisoiton säestyksellä. Klubin kuoro veti todella komeasti Finlandian kuniajohtajanaan Henrik Lamberg. Ministeri Wille Rydmanin juhlapuhe oli asiallinen ja odottamaani maltillisempi. Juhlarunoksi olin Juha Kandolinille ehdottanut Lauri Viidan Luomista, jonka hän hyvin tulkitsikin.

Klubin puheenjohtaja Olli Meretoja tervehti meitä aluksi, ja juhlatoimikunnan puheenjohtaja Markku Kuula kertasi lopuksi Klubin kunniakkaan historian pääkohtia. Käsiohjelman kantta koristi seitsemän presidentin nimet. Maamme-lauluun tietysti lopetettiin tämä korkeatasoinen pönötysjuhla. Voi kun Marja olisi saanut olla mukana, hän piti juuri tällaisista.

Juhlat eivät tähän lopu, kohta on vappu ja sen jälkeen Norssin päivä ja vaikka mitä, joten jatketaan sikäli kun kerrotavaa kertyy. Nyt taas maalle, missä perustamamme Myllykolun Teatteri ry pitää ensimmäisen vuosikokouksensa huomenna. Jospa haukiakin vielä rannoilla kutumielellä uiskentelisi.

24.4.2026