Kiinnostus kristinuskoa kohtaan kasvaa nuorten parissa. Uuden tutkimuksen mukaan tytöt nousevat pian poikien rinnalle ja ohi. Ymmärrettävää siis, että yhteiskuntaa säilyttävät vastavoimat tahtovat suojella nuoria kristinuskon haitalliselta vaikutukselta.

Kirkko ja oikeat kristityt voivat olla tyytyväisiä siitä, että kristinuskoa pidetään vaarallisena ja torjuttavana. Eikö se anna uutta potkua uskonnon harjoittamiselle? Julmat vainot kirkastivat aikoinaan ristin sanomaa. Lainvoimainen torjunta ja sakottaminen voivat toimia samansuuntaisesti. Äkkiä Jeesus onkin moderni pop-sankari. Kristinuskon suosio kasvaa kohisten kapinallisen nuorison keskuudessa.

Kouluaikoinani aamuhartaudet olivat pullollaan tunnustuksellista julistusta. Me pojat seisoimme suorissa riveissä, kuuntelimme ja veisasimme. Joku pyörtyi hapinpuutteeseen. Yleensä kestimme koettelemuksen kuuliaisesti. Ei puhettakaan että jonkun vanhemmat olisivat valittaneet uskonnon tuputtamisesta. Päinvastoin kai uskottiin, että se voi estää meitä pahemmilta kolttosilta.

En muista koskaan kärsineeni tunnustuksellisista uskontotunneista. Kirkkohistoria tosin oli kuivanpuoleista. Suhtauduin sisältöön aika välinpitämättömästi ja niin kai useimmat muut kaverit. Kovin harrasta asennetta olisimme vieroksuneet. Luokalla oli arkkipiispan sukulainen, mutta hänet muistan lähinnä hilpeänä ja älyllisenä anarkistina.

Jostakin tämä uusi arkahipiäisyys kumpuaa. Onkohan joku tosissaan sitä mieltä, että armon sanoma ja lunastususko voivat vahingoittaa häntä ja läheisiään? Vaikka vain ohimennen muutaman minuutin mittaan kuultuna? Eikö kansalaisen itsetunto ole sillon kateissa. Mitä kaikkea soopaa saamme kuulla valtiopäiviltä ja puoluekokouksissa. Kuinkahan pottuuntuneina presidentti ja ministerit istuvat valtiopäivien avajaiskirkossa tai tunnetun kollegansa hautajaisissa? Varmaan he ovat kyllin kovapäisiä, jotta eivät saa vahinkoa sielulleen.

Onkohan edes kunnolla tutkittu, kuinka syvästi kristinuskon sanoma haavoittaa toisuskoisia ja maahanmuutttajia. Pitävätkö sitä paholaisen piinana tai kantaväestön  syrjivänä mielenosoituksena? Vai onko koko eriuskoisten suojelu kantaväen keksintöä ja oman ateistis-liberaalin identiteeetin kirkastamista? Moni reipas ennakkoluuloton mamu kurkistaa varmaan mielellään uuden kotimaansa perinteeseen.

Itse herkistyn edelleen ikämiehenä kuullessani suvivirren. Monet onnelliset muistot palaavat mieleen. Sydämen täyttää vapautuminen ja ilojen sarja, joka koitti koulun päättyessä. Sama toistui lasteni kevätjuhlissa. Ei meistä kukaan napissut. Vaimoni oli entinen teologi, joka oli karistanut uskonnon tuottaman ahdistuksen harteiltaan. Hän oli tuntenut läheisesti monien uskontojen edustajia asuessaan vuosia New Yorkissa. Hänen suuri sydämensä ulottui myös oman vanhan uskontonsa suvaitsemiseen.

Huomasinko minä edes suvivirren uskonnollista sanomaa? Se meni ohi korvien, tärkeintä oli sanojen ja sävelen maalaama luomakunnan kauneus. Ai niin, sitähän väitetään laulussa Jumalan luomukseksi? Olisiko se sitten niin paha. Olkoon kunkin asia uskoa, kuka tai mikä tämän ihanuuden on luonut. Kuinka sanoikaan vanha oikeusasiamies Jakob Söderman ihaillessaan mökillään saariston auringonlaskua: ”Ei tätä ainakaan mikään kunnallislautakunta ole suunnitellut.”

Nyt kunnallisilla tasa-arvoa vaalivilla lautakunnilla on sen sijaan tärkeä tehtävä valvoa, etteivät kansalaiset altistu kiittämään mitään Luojaa näistä ihmeistä. Ei sovi uskoa mitään muita arvoja kuin maallisesti ja demokraattisesti määriteltyjä tosiasioita.

Seniorijumpan päätteeksi kajautimme viikko sitten lounaalla raikuvasti suvivirren. Kukaan ei varoittanut ennen tilaisuutta, että näin tulisi tapahtmaan. Se olikin naispuolisen jumppaohjaajamme toivomus ja me äijät veisasimme. Olemme sen verran elämää kokenutta ja paatunuta joukkoa, ettei uskon hivutus ketään häirinnyt. Totta puhuen huomasin edelleen salavihkaa liikuttuvani. Syvässä istuvat monet mielen kerrostumat.

Jos sääntöihin kangistunut kunnallisvaikuttaja ja tärkeilevä perheenisä haluavat riistää tällaiset tuntemukset kansalta kasuavalta, he voivat valmistautua vahvistuvaan vastarintaan. Kapina viranomaisia vastaan on aina kiehtonut nuoria, nyt se voi kääntyä peräti yllättävään suuntaan.

29.5.2026