Saatiin Isa Asp -ooppera asemiin mahtavassa kivinavetassa Vaalassa. Äänipohja laulajille ja soittajille on aikamoinen. Siitä sopii harjoittaa ooppera heinäkuussa esityskuntoon. Pukuja ja jotain yksityskohtia suunnitellaan, lavastus on semmoisenaan vaikuttava.
Ehdin myös nähdä Myllykolun viimeisen harjoituksen Enkelten suojateista ennen kuin painun Vaalaan ohjaustöihin. Hyvä mieli jäi siiitäkin. Hanna Rajakosken ohjaama esitys on aito ja paikoin eloisa, jopa liikuttava. Lasten kohtaloista on kysymys kapinan jälkeen 1920-luvulla.
Huvilan herra toimii lastensuojeluaatteen äänitorvena viisaine esitelmineen. Kuvaus on sillanpääläisen itseironinen. Idea näyttää välittyvän tyylikkäästi esityksessä. Herran omat yritykset lastenkasvatuksen alalla eivät aina onnistu kovin mallikkaasti. Näytelmässä on hienoista huumoria ja oikeata anomaa eikä yhtään yhtään humalakohtausta, jollainen äsken kuullun radiojutun mukaan on kesäteatterin ehdoton tunnusmerkki.Sillanpäällä oli novellikokoelman kirjoittamisen aikaan kolme lasta ja neljäs tulossa. Kaikkiaan hänellä oli kahdeksan lasta, yksi kuoli alle yksivuotiaana. Ei ihme että lasten asema askarutti häntä, varsinkin vaikeina aikoina itsenäisyyden alussa. Silloin kirjailija teki aloitteen Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosaston perustamiseksi Hämeenkyröön ja toimi aluksi sen sihteerinä.
Olen kovin iloinen, että juuri tämä teos valittiin Myll
ykolun Teatterin uuden taipaleen alkajaisiksi. Uinahtanut teatteri pantiin uudelleen käyntiin pikavauhtia vuoden alusta, innostus on ollut tarttuvaa. Talkoot ovat ulottuneet lapiotöistä ja ruohonleikkuusta tietokonesovelluksiin. Ihailen monen alan taitajien aikaansaannoksia. Minä vain sovitin kaksi novellia, hyvä niinkin.
Ikävä kyllä en pääse Myllykolun ensi-iltaan, aikataulut Vaalan oopperan kanssa menivät sen veran ristiin. Mutta hengessä olen mukana. Meitä on kaksi, jotka olimme panemassa alkuun tätä muistojen kesäteatteria vuonna 1972, Kauno ja minä. Kumpikin roikumme tämän uudenkin yrityksen johtokunnassa. Tyytyväisiä poikia olemme, vaikka Kaunolla on aina vähän huomautettavaa, kokenein konkari kun on.
Nyt ei muuta kun kohti juhannusta. Olen tänä suvena jättänyt pihatyöt ja jopa rannan kokonrakentelun tavallista vähemmälle. Into ja kunto ovat löystyneet. Mutta sahti on haettu ja tyttäriä lähden bussilta noutamaan puolelta päivin. Pian taas lippu liehuu ja laulukin voi kajahtaa… Vaikka ei juhannnus taaskaan oikealla paikallaan ole kuten sivistysmaissa Virossa ja Latviassa.
Oikein hyvää juhannusta tutuille, kylänväelle ja kaikille kaukaisemmile! 
18.6.2026