Onpa keskisuven täyteläisin päivä. Katselen Rokuan kansallispuistossa tyyntä lammenpintaa, männikkörinnettä, aurinko helottaa. Täällä majailen mainiossa hirsimökissä, jota ei voi mökiksi kutsua, niin ylelliset ovat olosuhteet. Saunottiin ja uitiinkin illalla salskean tenorin Roope Pelon kanssa. Maanantaina hän muuntautuu jälleen runoilija J. H. Erkon rooliin.

Tässä alla muita rooleja, keaskellä Isa Asp (Emilia Haataja) sekä semoinaariystävänsä Augusta (Hanna Väänänen) ja Lydia Lagus (Sirpa Niemelä). Kirkkaita sopraanoja ja alttoja kuin myös muhkeita miesääniä on mukana suuri joukko.

Ensimmäinen viikko on harjoiteltu kyläoopperaa täällä Vaalassa, aiheena varhain katkenneen lyyrikon Isa Aspin elämä. Hän kuoli samana vuonna 1872 kuin kollegansa Aleksis Kivi, kovan onnen lapsia kumpikin. Vaikka Isa oli kuollessaan vain 19-vuotias, hän ehti luoda pienen kauniin tuotannon, jonka nojalla häntä voi pitää ensimmäisenä suomen kielellä kirjoittaneena naisrunoilijana.

Pidämme harjoituksia tuolla Suutarinkylässä Välilän tilan mahtavassa kivianavetassa. Ritva Hakkarainen on parikymmentä vuotta sitten kirjoittanut libreton, Risto Vähäsarja sen säveltänyt ja johtaa musiikkipuolta, minä yritän ohjata muuta toimintaa. Mukana on 30 hengen kuoro, seitsemän solistia ja hieno yhtye: sello, huilu ja trumpetti. Ylväästi naiset soittimillaan kajauttelevat.

Tämähän on minulle uusi kokemus. Kolme librettoa olen kirjoittaut ja puhenäytelmiä kirjoittanut ja ohjannut, mutta en koskaan tällaista musiikillista kokonaisuutta johtanut. Yllättävän hyvin on siihen nähden sujunut. Paljon oli valmista, hyvin harjoiteltuja kuoro-osuuksia ja soitantaa ja solistitkin olivat mallikkaasti valmistaneet osansa. Mikäs näitä sitten oli sijoitella asemiin ja antaa alkumerkkejä. Nyt on päätyöt tehty ja ensi viikolla enää tarkennellaan läpimenoja.

Pohjanmaalla tunnetusti ponnistetaan lujaa ja iskevin mielin. Sellainen henki on läpäissyt nämä oopperaharjoituksetkin. Ihastelen laulun voimaa ja eläytymisen intoa. Ensi-ilta pamahtaa julki tulevana perjantaina, seuraavana viikonloppuna on vielä neljä esitystä. Liput on kuulemma jo miltei viety käsistä. Toivossa eletään ja sitten vasta huokaistaan.

Mahtuu tähän lomaan myös jalkapalloa joka jumalan ilta. Eilen Espanja päihitti Belgian osin traagisten vaiheiden jälkeen. Loukkaantumiset heittävät varjonsa peleihin. Maalivahtien kunnostautumista erityisesti tarkkailen. Monessa pelissä he ovat nousseeat sankareiksi. Ihmeellisiä suorituksia on nähty. Belgian sankariteko oli jo USA: selättäminen. Ei tehnyt sentään Trump siitä valitusta FIFA:n johdolle.

Sotauutisia tulee ja neuvonpitoja jatketaan  joka päivä yli tarpeenkin. Iranin johtajan hautajaiset enteilevät vielä verisiä kostotoimia. Rauhaa ei tähän maailmaan saada, turha toivo. Senkin takia on lohdullista sukeltaa 1800-luvun kansallisen nousun aikoihin, silloisen toivorikkauden ja idealismin tunnelmiin. Sellaisiakin on tässä köyhässä maassa joskus eletty.

Ajatus karkaa välillä kauas Hämeenkyröön. Sielläkin riittää tapahtumia. Myllykolussa on taas pari näytöstä Enkelten suojatteja, huomenna  perinteinen Töllinmäki-päivä ja Ylivakerin laaja klaani juhlii siinä välissä sukutapaamista. Meidän lapset siellä ovat edustamassa, kun minä lymyilen vähän haikeana mutta onnellisena täällä pohjoisen perukalla. Myllykolusta kannan huolta, kun ensi-ilta meni rankkasateen vuoksi kuulemma osin mykkäelokuvaksi. Toivon mukaan Sillanpään lapsikuvaus siitä vain terhentyy ja nousee siivilleen, kuten täälläkin tapahtuu kirjanpitäjä Jaakko Aspin lasten kohdalla niin Puolangalla, Suomussalmella kuin täällä Vaalassa. Katsotaan mitä alkava viikko vielä tuo tullessaan.

11.7.2026