On ollut vähän huono omatunto, kun olen niin vähän ehtinyt seurata vanhan ja nyt uudesti syntyneen Myllykolun Teatterin viimeaikaisia vaiheita. Mutta nyt olen aukkoja paikkaillut ja rauhoittunut: kohtalaisen hyvin siellä menee, vaikka säät eivät totisesti ole suosineet. Sillanpään novelleihin perustuva Enkelten suojatit pyörii joka tapauksessa jalat kuivina.

Ensi-ilta oli jo peräti myrskyisä. Vettä satoi kuulemma kaatamalla, eikä repliikeistä kuulunut paljon mitään. Tamperelaisen kokeneen kriitikon Katariina Flemingin mukaan oli kuin olisi mykkäfilmiä katsellut. Kunnon arvostelua ei voinut kirjoittaa. Vasta nyttemmin on alkanut kuulua joitakin kommentteja.

Torilla tapasin Anna-Liisa ja Sakari Sillanpään, jotka olivat käyneet uudemman kerran tarkastamassa, mitä näytelmässä oikein tapahtui. Tai sen he toki hyvin tiesivät, kun tuntevat Taatansa novellit, mutta nyt totesivat, että aidosti oli niiden mukaan esitys sovitettu. Perikunnan edustajan hyväksyntä saatu.

Samoin teatterissa kävi delegaatio Nokialta kaupunginjohtajan johdolla. Hyvin tajusivat draaman sosio-pedagogisen kaaren, vaikka se rakentuu kahdesta novellista ja vähän eri tarinoista. On kuulunut myös ääniä, että on kovin sekava ja hajanainen näytelmä. Näin ainakin, jos odotukset ovat perinteisen kesäteatterin mukaiset.

Urheasti ohjaaja Hanna Rajakoski on pitänyt joukkonsa koossa vaihtelevissa olosuhteissa. Esityksiä on ollut monia eikä aina hyvin katsomon puolelta kansoitettuja. Mutta sinnikäästi ovat lapsetkin näytelleet, nämä ”enkelten suojatit”, joiden oikeuksia Sillanpää halusi sata vuotta sitten puolustaa.

Olen muistuttanut siitä, että kirjailija oli perustamassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoa tänne Hämeenkyröön vuonna 1923 ja toimi jonkin aikaa sen sihteerinä. Hänen novellikokoelmansa, jonka nimeä näytelmäkin kantaa, sisältää laajan filosofisen osaston ”Omistani ja omilleni”, jonka erillispainoksen tuoton hän lahjoitti liiton toiminnan hyväksi.

Lähdin hyvin mielelläni sovittamaan juuri tätä aihetta näyttämölle, ja iloinen olen siitäkin, että Hanna on sen tunnolisesti ohjannut. Taatan alkuperäistä ääntäkin kuullaan pitkästä aikaa. Esityksen keskushenkilönä on kirjailijan itsensä kaltainen huvilan herra, joka  valistaa yleisöä silloisista näkemyksistään – aiheellista itsekritiikkiä unohtamatta. Juhana Lamberg tulkitsee roolin erinomaisessti.

Kunhan kesän talouspuoli selkenee, on ajateltava tulevaisuutta. Hanna ainakin ohjaa ensi kesänä toisen lapsinäytelmän, Nopolan sisarusten kirjaan perustuvan Heinähatun ja vilttitossun, joka on nähty elokuvana neljännesvuosisata sitten. Sitten leijuu ajatuksena palata Myllykolun alkuvaiheeseen, ensimmäiseen näytelmään Myllykolun Eemeli, joka nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1972. Srn rakentamiseksi on vielä perustavia neuvotteluja käytävä.

Mutta hei! Vielä ehtii näkemään Enkelten suojatit! Nyt ilma lämpenee, ja huomenna on esitys ihanteellisessa säässä. Sitten on vielä elokuulla 23.8. Lisäksi on luvassa koululaisnäytös. Otetaan kova loppukiri.

28.7.2026