Sen verran ollut vilinää, ettei kaikkea kerkiä kommentoida eikä ole tarpeenkaan. Mutta olihan sentään musiikkitaivaan suurtapaus, Eppu Normaalin läksiäiset, joita ei voinut olan kohauksella sivuuttaa. En käynyt sentään Ratinassa, poikani rock-rumpalina hoiti päivystyksen.

Jossain määrin fakkiutuneena tyyppinä olen seurannut Eppujakin kirjallisesta näkökulmasta. Olen katsellut ja kuunnellut varsinkin Marttia ja Pantsea vanhempiensa geeniperinnön kukintoina. Martin riimittely jatkaa omalla tavallaan Kirsi Kunnaksen runoperintöä ja Pantsen eli Mikon hidas perfektionismi on ilmiselvästi isänsä Jaakko Syrjän tekoa.

Niin usein kuin Kirsiä ja Jaakkoa tapasinkin Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksissa ja myös täällä Hämeenkyrössä, en koskaan muista heidän puhuneen pojistaan. Tätä huomasin nyt vasta ihmetteleväni. Onhan pojista ollut varmasti sekä huolta että iloa vanhemmille. Se jonka muistan näitä rock-tähtiä joskus kommentoineen oli Väinö Linna. ”Niin kuin nyt noi Syrjän pojat…”, kuului joskus Linnan pohtiessa esimerkiksi suhdettaan nykyaikaan, jonka hän tunsi itselleen aika vieraaksi.

Suvun kantaisä Juho Syrjä oli Linnalle tärkeä tietolähde, kun hän suunnitteli Pohjantähteä. Juhon kokemukset punakaartissa siirtyivät osaltaan romaanin aineksiksi. Eppujen setä Juhani Syrjä kirjoitti neliosaisen romaanisarjan isästään, hyvä lähdeteos moneen suuntaan. Eppujen Aku Syrjä on puolestaan graafikon ja taiteilijan Seppo Syrjän poika. Kovaa kaartia ovat.

Kirsillä ja Jaakolla oli huomatttava asema Tampereen kirjallisessa elämässä. Kirsi oli hauskan pisteliäs, Jaakko taas aina kannustava. Eräs esikoiskirjailija kertoi, kuinka hän jännittyneenä meni ensi kerran Pirkkalaisten kokoukseen. Jaakko Syrjä tuli ja läimäytti häntä herteille, ei sanonut mitään. Kaveri kertoi kuinka rohkaisevalta tuo pelkkä läimäytys hänestä tuntui. Lisäksi Jaakko urakoi Kalle Päätalon teoksia julkaisukuntoon, merkittävää taustavaikutusta sekin.

Aulis Aarnio julkaisi kirjan Jaakko Syrjän kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta: Surullinen humoristi (2003). Suositeltavaa lukemista Eppu-huuman laantuessa. Aulis kertoo kerran tutustuttaneensa Jaakon ystävänsä Georg Henrik von Wrightin kanssa. Akateemikko kuuluu jälkeenpäin lausahtaneen: ”Todella hyvä filosofi tuo Jaakko Syrjä.”

Jaakon oma tuotanto jäi suppeaksi, vain kolme kaunokirjallista teosta. Huolekkaasti hän niitä hioi ja teki kaikkea mahdollista muuta. Myös se Muistissa Väinö Linna I (2004) jäi ikävä kyllä ykkösosaan. Parhaiten kai Jaakko tunsi Linnan elämäkerturin Yrjö Varpion ohella. Nyt on Varpiokin kuollut, Pirkkalaiskirjailijoiden yksi kulmakivi hän oli.

Kun kirjoitin Panu Raipian tilauksesta näytelmän Tuntemattoman sotilaan syntyvaiheista, Jaakko Syrjä oli tietysti tärkein todistaja, hän seurasi romaanin syntyä läheltä. Lähetin hänelle näytelmäluonnokseni luettavaksi. Tunnollinen mies vastasi tyypillisesti, ettei heikkenevän kuntonsa vuoksi ole enää vastuullinen lausumaan tekstistä kommenttia. Sehän saattoi olla myös hienovarainen sivuutus, mutta uskon enemmän Jaakon tinkimättömään rehellisyyteen.

Piti kirjoittamani paljosta muustakin viimeaikaisesta, mutta Syrjän suku valtasi tilan vaikka vain näin pintaraapaisuina. Kunnon kokoava teos tästä klaanista pitäisi kirjoittaa, Kirsi ja tulenkantajien muistot tietysti mukana. Enkä usko Eppujenkaan tarinan vielä hiipuvan. Martti on vihjannut kirjoittavansa laulutekstiensä jatkoksi runoja. Kun ilmiselvästi tulee äitiinsä, niistä voi jotakin riemukasta vielä tulla.

15.8.2026