Vappuaattona 2007

No eikös olekin meillä nyt aktiivinen ulkoministeri. Hallitus vasta opettelee toimiaan, kun Ike Kanerva jo pyyhältelee eurooppalaisissa ja transatlanttisissa suhteissa kuin kotonaan. Kunpa ei alkuinnossa vauhtisokeus yllättäisi. Mutta jotain raikasta ja uutta suoruutta hänen lausunnoissaan on. Tallinnan mellakat taukoavat, mutta sanasota varmasti jatkuu. Ennen oltiin vastaavissa kuin kusi sukassa, ja olisi ollut Ikekin ensimmäisenä hyssyttelemässä takavuosina, mutta nyt poika porhaltaa sydämensä halusta. Auttaneeko yhtään virolaisia, se on eri asia.

Kuuntelimme lehteä lueskellen Katrin elämäntarinaa eilen radiosta – ihailtavaa kuinka hän pitää toimittajat aina hyppysissään, valot korostuvat, varjot katoavat. Avioliittojakin kuului olleen vain kaksi. Kun politiikan tähdistä kaivetaan kaikki kielteinen esiin, on lohdullista että meillä on vielä joitain koskemattomia ihanteita.

Pohjois-Satakunnasta luin kerrankin ilahduttavan kommentin Myllykolun teatteripuuhista. Näin puhelee Silja Sillanpää, tulevan kesän näytelmäkirjailija:

”Mietimme yhdessä, miten Myllykolun upeata näyttämöä voisi hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Harvassa teatterissa on läsnä aito, virtaava vesi, joten halusimme nostaa sen tärkeään rooliin. Veden rinnalle nousivat sitten metsä ja kivi.”

Tuleva näytelmänsä Kuohu kertoo siis ihmisen ja luonnon sekä sukupolvien vuoropuhelusta, eikä mikään sopisi Sillanpään miljööseen paremmin. Kunpa muutkin täällä käsittäisivät tämän perusasian. Mutta ei, linja on nyttemmin sekoitettu tavanomaisilla ja törkeilläkin yritelmillä. Viime kesänä sinne tehtiin umpilava ja seinät, jotka peittivät koko miljöön! Ympäröivä luonto korvattiin muovipuskilla! Tauno tässä tokaisi, itsekin paikalla näytellyt jo ensimmäisenä suvena 1972: ”Se on menny alaspäin koko teatteri, ei se oikeen enää kiinnosta…” Jospa ensi suvena alkaisi puhdistava nousu. Ja sitten voisi miettiä tarkoin mitä kallisarvoiselle paikalle tulevaisuudessa tehdään.

Kaikesta huolimatta oikein hauskaa vappua, joka täällä aloitetaan Taatan patsaan lakituksella (seuran uusi tempaus), mutta meillä on vuorossa Liljan lakitus – elämäni ensimmäinen vappu Turussa. Katsotaan mitä ne siellä keksivät. Menkää kyröläiset kuulemaan Jussin vappupakinaa!