Tiistai 8.5.07

Eilen oli parikin merkkipäivää. Helmin päivillä kävin perinteisesti vastarannalla ja tapasin Kaunon, jonka kanssa puhuttiin oopperasta ja Elokuusta. Kustannukset hirvittävät, mutta Parkkinen ainakin olisi valmis kuin lukkari sotaan. Tässä tapauksessa osuva vertaus vaikkei tuoreesta päästä.

Veikko Huovinen täytti pyöreitä ja sai nimikkoseuran, hienoa. Lauseistaan mestari tunnetaan. Kauan sitten 1984 huideltiin Hailuodossa kirjailijan mökillä Pauli Virtasen kanssa ja suunniteltiin Lyhyitä erikoisia. Niitä tässä äskettäin haeskeltiin MTV:n arkistosta, minultakin apua kysyttiin, liekö jo löytynyt. Ettei vain olisi kauppayhtiö ahneuksissaan hävittänyt hienot pienoisnäytelmät. Muutamia aivan kuolemattomia kuten Viinankätkijä ja Jutta Grahnin mies. Uusintoja, please!

Lähetin tervehdyksen Veikolle, samoin Matti Viiroselle, joka näytteli unohtumattomasti Toivolan Juhaa Myllykolun Hurskaassa kurjuudessa kesinä 2002 ja 03. Elämä on peräti sosiaalista, vaikka pitäisi keskittyä yksinäisyydessä kirjoittamiseen.

Sitä paitsi Euroviisut hyökyvät päälle tahtoi tai ei. Näyttävät paisuvan yhä suureellisemmiksi festivaaleiksi, valtava hulina päällä. Kun Katrin siivellä vierailin viisuissa Millstreetin pikkukaupungissa Irlannissa 1993, tuntui että oltiin aivan kyläkisoissa. Vanhassa hevosmaneesissa oli areena, lampaita laitumella melkein hotellin pihalla, rattoisa lenkkeilymatka läheiseen pubiin, missä originaaleja äijiä, tuskin huomasivatkaan mitään euroviisuja. Helikopterilla heilautettiin kuvausryhmän kanssa Dubliniin päiväksi, se oli kohokohta. Esa Niemisen kanssa kolpakoita kallistelimme sillä välin kun Katri harjoitteli. Kokkareita oli kovasti, mutta silti kodikasta, pienimuotoista, Puurtisen Tule luo sai sijan 17, osanottajia 25. Miten käynee Pakarisen, ehkä takeltelu pressissä tietää hyvää finaalissa. Toivotetaan onnea.