Keskiviikko 16.5.07

Olen taas joutunut paikalliseen turbulenssiin mietiskeltyäni näillä sivuilla (25.4.) Sillanpään Elokuun mahdollisuuksia teatteri- tai oopperasovituksena. Hämeenkyröläisen keskustelun matalamielisyys voi vielä yllättää minutkin, sentään paljon ryöpytystä kokeneena.

Rauhallinen ajattelu omilla sivuillani on täällä kuulemma selkään puukotusta, kapuloiden heittelyä, nokittelua, elvistelyä ja ties mitä. Näin luen paikallislehdestä, Hämeenkyrön Sanomista (11.5.) Näytelmäseuran puheenjohtajan mielestä en saisi lempiaiheestani enää lausua ajatuksia edes päiväkirjassani. Mainiota sakkia.

Huvittavaa on sekin, että sama lehti aikoo jättää vastineeni makaamaan kahdeksi viikoksi! Eihän niin voi vastavuoroista keskustelua käydä. Joten unohdetaan koko juttu, armaat sarvipäät. Lupaan jatkossa olla lausumatta yhtään sanaa Sillanpäästä ainakaan täällä hyvässä Hämeenkyrössä. Pistän sen vastineen makaamasta tuonne [ kirjoituksiin ], vaikka tässähän sitä tuleekin.

Vanha uskollinen ystävä Ari Suutarla sentään rientää ritarina puolustamaan minua (15.5.). Ulkopaikkakuntalainen pappi näkee enemmän ja avarammin kuin täällä sisällä pyörivät. Suurin osa ei tietenkään piittaa mitään koko asiasta. Onko kuultukaan sellaisesta Sillanpäästä.

Eniten jää askarruttamaan, mikä kääntää hyvät yhteistyökumppanit äkkiä ilman varoitusta kiihkeiksi vihamiehiksi. Siinä on jotain selvittämätöntä. Teimme hyvässä hengessä kesällä 2002 Hurskaan kurjuuden Myllykoluun, menestys historian paras, sekä mediassa että yleisömäärissä. Sitten tapahtui jotain. Vaivalla yhteen kootuista yhteisöistä kaikki paitsi F.E. Sillanpään Seura lipesivät pois toisesta suvesta, jolloin kuitenkin saatiin vielä kohtalainen menestys, vaikka näyttelijäkunta osaksi vaihtui, mutta talous romahti, kun hartiat radikaalisti kapenivat. Ei olisi pitänyt jatkaa näin merkittävää aihetta, näillä oli kiire päästä esittämään taas tavanomaista kesäteatteria. Ymmärtäähän senkin. Sen jälkeen yhteistyötä ei ole yritettykään seurojen kesken.

Mutta miksi kantaa henkilökohtaista kaunaa ja purkaa sitä toistuvasti minuun, joka tein kieltämättä arviointivirheen? Vain omaksi ja johtamani seuran tappioksi. Siihen päättyi osaltani teatteriharrastus Hämeenkyrössä. Mielestäni tämä takaisku oli sinällään riittävä. Mutta siitä piti vielä tehdä ala-arvoinen ivailunäytelmä viime kesänä omaan Myllykoluun, jotta oikein lyötäisiin muutenkin lyötyä. Kaunista tosiaan. Ja nyt kauna näyttää hyvin kyteneen ja vireänä talvehtineen. Tähän kun saisi jotain lisävalaisua. Eivät niitä ainakaan tuo nimettömät tölväisyt, joita tippuu palautesivuille. Tulee myös joitain hienoja vastauksia ja kiitoksia.

No tähän olisi pitänyt laittaa päälle varoitus: ei kannata lukea muiden kuin asianosaisten, ja hyvä kun eivät nekään vaivautuisi. Sapienti sat.