Torstai 24.5.07

i pieniä salaisia puuhia aamulla, tervattu venekin laskettiin vesille, tuomien tuoksua, puhkeevia kukkia, rantalehdon satakieltä ihasteltiin.

Sitten hilpaistava Sääksmäelle Ritvalan helkajuhliin, minne lupauduin juhlapuhujaksi. Nostalginen matka, kaunis tie; viimeksi näissä maan vanhimmissa kesäjuhlissa 44 vuotta sitten, ylioppilaskeväänä 1963, muistavatkohan serkkuni Jouko ja Timo kuinka faijan johdolla sinne eksähdettiin, ja jotenkin viehätyin: siihen mittaan, että otin Elsa Enäjärven kirjan Ritvalasta sitten erikoisteokseksi kansanrunouden tenttiin, olen sen näköjään huolella lukenut ja alleviivannut.

Siitä sainkin aiheita juhlapuheeseen, tietysti myös Katarina Eskolan ja Riitta Seppälän uusista toimituksista, jotka antavat kirjalle oman synkästi loistavan taustansa. Lähetän jutun Kari Rydmanille julkaistavaksi Sääksmäen lehteen; siellä Kari johti juhlassa kauniisti soivaa kuoroaan, ja meille esiteltiin mahtava huvila Vanajaveden rannalla, ihmeitä on Hämeenmaassa. Sykähdyttäviä olivat edelleen Ritvalan neidot pienimpiin asti, vaikka voisivat laulaa raitilla vähän reippaammin. Sää paras mahdollinen ulkoilmajuhlaan, lämmin ja tyyni.

Iltakävelyllä kotona; koko tienoo tuoksui ja juhlavoi. Katseltiin Greta Garbon Ninotscka ja nukuttiin makeasti lintuin lauluun.