Aurinko heittää kiilan Engelin aukiolle. Juhani Aho katselee jalustaltaan merelle levollisena kuten aina. Ykkösen raitsikka kolistelee kohti Kauppatoria. Ah Helsingin aamua.
Päässyt kunnolla taas Waltariin kiinni. Eilen Maaseudun Tulevaisuuden Stina Haaso tarjosi lounaan Elitessä ja kyseli kaikenlaista; olihan W lehden ahkera arvostelija 10 vuotta 1932-42 – yhteensä noin 600 juttua kirjoista ja teatterista. Siis varsinaisen työn ohessa: yhden kriitikon urakka sinällään. Tauno Palon pihvi piti kutinsa.
Sukellus nostalgiselle 60-luvulle illalla: Heartbeat ja Heimat 2 liikkuvat samassa ajankohdassa, edellinen brittein saarella, jälkimmäinen syvällä Saksassa. Erinomaisia sarjoja, ainoita joita haluan katsella. Edellinen sisältää humaanin julistuksen keveän pinnan alla, jälkimmäinen kyntää taiteen, neuroosien, porvarillisuuden, yhteiskunnan konventioiden monitasoista pohjamaata.
Mutta mikään ei voita Murnaun mykkäelokuvaa Auringonnousu, jonka Aki Kaurismäki valitsi iloksemme sunnuntain Teemaan. Mikä hurmaava elokuva! Voiko sitä enää mikään ylittää. No jaa, elämykset haalistuvat hämmästyttävän nopeasti. Murnau pitää saada uusintana kerran vuodessa.
Tänään Kiven päivänä käymme silakkamarkkinoilla, poikkeamme Tampereelle kirjatilaisuuteen ja suuntaamme nokan pitkästä aikaa Hämeenkyröön. Mitähän sinne kuuluu?